tiistai 15. helmikuuta 2011

The Sugarrush: Mirrorball Ballerinas (2001)


Vaasalaislähtöinen The Sugarrush kuuluu Miettisen Räkärodeosta uraansa potkua saaneiden länsirannikon power pop -puurtajabändien raskaaseen sarjaan Cartoon Treen ja Ben's Diapersin ohella. Näiden bändien jäsenten diggailulistoilta löytyy klassikkoyhtyeitä The Posiesista Teenage Fanclubiin. Myöskään ruotsalaisten kollegojen, Popsiclen ja kumppaneiden vaikutusta yhtyeiden soundiin ei kannata aliarvioida - juuri rannikkokaupunkeihin ruotsalainen 90-luvun popskene teki pistohyökkäyksiään.

The Sugarrushin kakkoslevy Mirrorball Ballerinas ilmestyi murrosaikana. Suomalaisen kitarapopskenen ykkösbändi Supperheads oli tehnyt tyylillisen täyskäännöksen ja flopannut totaalisesti. Miettisen Pokolle lanseeraama Popatak-alamerkki veteli viimeisiään. Innostunutta alakulttuurihäslinkiä ei oltu kyetty muuntamaan mainstream-menestykseksi. Ehkäpä rock-uskottavuuden saamiseksi Mirrorball Ballerinasin tuottajaksi pestattiin HIMin menestyksen myötä arvoon arvaamattomaan noussut Kai "Hiili" Hiilesmaa.

Vuoden 2000 puolella ilmestynyt, itseironisesti nimetty viiden biisin We Rock Heavy -EP oli soundeiltaan kuin kevennetty versio Hiilesmaan tuottamasta Hybrid Childrenin Stardom Is Here -albumista, ja sen avainbiisi C'mon Baby sisältyy Mirrorball Ballerinasille.

Hiilesmaa ei onneksi / valitettavasti tehnyt The Sugarrushin ominaissoundiin mitään merkittävää muutosta. Tarttuvien kitaravallien ja basistilaulaja Coma Silvennoisen nasaalin melankolisen äänen ansiosta bändi kuulostaa edelleen Popsiclen ja Brainpoolin lähisukulaiselta. Kun vielä mainitaan kotimainen kitarapop-pioneeribändi Poverty Stinks ja aikalaisyhtye Hundred Million Martians, saadaan aika hyvä kuva siitä, millä akselilla levyllä liikutaan. Bändi kuulostaa hitusen kypsemmältä kuin kolmen vuoden takaisella esikoislevyllään, mutta ei pääse lähellekään parhaiden keikkojensa energiaa.

Keskitempoisesta materiaalista oli vaikea löytää radiosoittoon uutta C'mon Babyn kaltaista itsestäänselvää hittiä. Avausraita Stereosta tehtiin video.



Stereo-videolta voi nähdä, että Coma poseerauksineen, mustine bändipaitoineen ja wristbandeineen oli The Sugarrushin varsinainen rock 'n' roll boy. Livekokemuksen karttuessa myös kitaristi Andy J. Prinkkilä ja rumpali Paati Wägar löysivät itsestään lisää showmiehen elkeitä.

Hieman tasapaksusta ensivaikutelmasta huolimatta Mirrorball Ballerinasilta löytyy hyvin monipuolinen tyylivalikoima kappaleita. Edellämainittujen lohkaisujen lisäksi levylle sisältyy vielä kaksi uptempoista biisiä; nimikappale Mirrorball ja levyn raskain riffijyrä Heartbreaker. Melodisen popin ja 90-lukulaisten rauhallinen/raskas -biisirakenteiden seasta erottuvat urkuja sisältävä Marathon ja countrysävyinen balladi Your Bed. Intiimiin päätöskappaleeseen Peasant Queen on on lisännyt biittejä vaasalainen breakbeat-artisti Alkalyne.

The Sugarrushin vetävimmäksi julkaisuksi on jäänyt vuonna 2005 julkaistu Useless Information -EP, jonka jälkeen kolmatta pitkäsoittoa on valmisteltu. Bändin tuoreemmista vaiheista minulla ei valitettavasti ole tietoa.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Daniel Ash: Coming Down (1991)


Puolimaastoon Joy Divisionin ja The Birthday Partyn väliin sijoittunut Bauhaus oli vähemmän uskottava ja paljon imagopainotteisempi bändi kuin nuo kaksi synkkää verrokkiyhtyettään. Pätevää, tummanpuhuvan kohtalokasta garage-sarjakuvarockia ja kokeilevampaa psykedeliamaalailua syntyi kuitenkin neljän älpeellisen verran.

Bauhausin lopetettua toimintansa vuonna 1983 liittyi rumpali Kevin Haskins kitaristi Daniel Ashin pari vuotta aikaisemmin aloittamaan Tones on Tail -projektibändiin. Kun Bauhausin odotettu comeback meni pari vuotta myöhemmin pipariksi vokalisti Peter Murphyn soolouran takia, basisti David J (Haskins) perusti vanhojen bändikavereidensa kanssa Love and Rockets -trion. Tyypithän olivat soittaneet yhdessä jo ennen Bauhausia The Craze -nimellä.

Love and Rocketsin Bauhausia helpommin lähestyttävä glamrockia ja kevytpsykedeelistä folkia yhdistelevä tyyli saavutti vankan kulttisuosion varsinkin USA:ssa. Jokainen 1980-luvulla julkaistu albumi menestyi edeltäjäänsä paremmin. Bändin neljäs ja menestyksekkäin pitkäsoitto Love and Rockets (1989) sisälsi USA:n singlelistan kolmanneksi kivunneen hitin So Alive.

Albumia seuranneen maailmankiertueen jälkeen jäsenet latasivat akkujaan soolouriensa parissa. Filmaattinen Daniel Ash julkaisi tunnelmallisen ja pehmoisen soololevyn Coming Down. Ash itse vastasi suurimmasta osasta levyllä kuultavista äänistä. Ashin Marc Bolanmaista ääntä täydensi yhdeksällä raidalla kahdestatoista belgialainen laulajatar Natacha Atlas. Rytmiohjelmoinneista ja rumpusämpleistä vastasi pitkälti Kevin Haskins.

Albumin avaa unenomainen värssy Richard Rogersin ja Lorenz Hartin jo vuonna 1934 säveltämästä ikivihreästä viihdestandardista Blue Moon. Ensimmäinen varsinainen biisi, nopea versio nimikappaleesta Coming Down Fast on silkkaa Black Rebel Motorcycle Clubia ja The Raveonettesia. Kuunnelkaa vaikka.



Atlasin ja Ashin duetoimat leijailevat Closer To You:n kaltaiset hipsuttelut muodostavat pääosan albumista. Soittamisen myöhään opetellut ja kitaristina korkeintaan keskinkertainen Ash käyttää pääinstrumenttiaan vain mausteena.



Ensimmäinen albumilta lohkaistu single oli This Love. Se nousi Peter Murphyn ja David J:n -soolohittien vanavedessä USA:n modern rock tracks -listan kakkoseksi. This Love on levyn ainoa biisi, millä bassoa soittaa sessiomuusikko, ex-Simply Red -jäsen Sylvan Richardson.



Toisen albumia varten tehdyn videon, Walk This Wayn mustavalkoisissa osuuksissa nähdään taustalaulaja Natacha Atlasta. Värillisissä kohtauksissa esiintyvä huulisynkkaava tanssijatar on eri henkilö. Biisi on latinovaikutteinen, vahvasti Tito Puenten Oye Como Va:n svengissä. Etiketissä Puente onkin kreditoitu toiseksi säveltäjäksi.



Me And My Shadow on yllättäen cover ilmeisesti 1920-luvulta. Levyn etiketistä löytyvät mystiset tekijänimet A. Johnson, B. Rose ja D. Dreyer. Nimimerkki Pattycrack on lisännyt videonäytteen alkuun osan kenties kappaleen alkuperäisversiosta. Esittäjä on Ben Selvin Orchestra ja vokalistina kuullaan Franklyn Bauria.



Andy Warholin sisäpiiriin kuuluneesta tähdestä kertova Candy Darling jatkaa Warholin kulttia palvovaa glamrock-perinnettä. 1990-luvun alussa ei Transvision Vampin lisäksi ollut juuri muita perinteen jatkajia. Candy Darling -niminen mahtava pop-bändi vaikutti Helsingissä 1990-luvun lopulla. Sittemmin Candyn kuva on tullut tutuksi poppareille Antonyn läpimurto-LP:n kannesta.



Levyn kolmas ja tunnetuin coverversio on tietysti Ashin ja Atlasin tyylikkäästi duetoima Beatles-biisi Day Tripper.



The Jesus And Mary Chain -henkinen Not So Fast edeltää albumin varsinaista kliimaksia, nimikappaleen hitaana vellovaa versiota. Se kuten koko albumi on kuultavissa Spotifyn kautta.



Natacha Atlas liittyi Transglobal Underground -nimiseen etno-techno- ryhmään vuonna 1993 ja julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa kaksi vuotta myöhemmin.

Ash julkaisi toisen sooloalbuminsa 1992 ja Love and Rockets palasi hiljalleen hiipuvalle menestysuralleen 1994. Vuosikymmenen lopulla trio pisti pillit pussiin Bauhausin reunionin takia ja lyhyen 2000-luvun paluun jälkeen kuulemma pysyvästi.