Melkoinen albumivuosi ja -ruljanssi alkaa taas olla takanapäin. Levykeitaan lisäksi alter egoni on ruotinut kymmenen vuoden takaisia albumeita Sue-lehden Replay-kolumnissa. Hommat jatkunevat, mutta joudun muuton vuoksi vuodenvaihteessa nettievakkoon, minkä johdosta kirjoittaminen ja varsinkin tiedonhankinta ja Youtube-videoiden etsiminen vaikeutuvat joksikin aikaa.Mikäli Levykeidas on pystyssä vielä kymmenen vuoden päästä, on hyvinkin mahdollista, että siellä käsitellään kuluvan vuoden parhaiksi rankkaamiani pitkäsoittoja. Tervetuloa siis vuoden 2021 potentiaalisten ulkomaisten Levykeidas-albumien pariin!
Tämän vuoden albumisato oli runsas, mutta harmaasta massasta oli yhä vaikeampaa erottaa helmiä. Tähän vaikutti varmasti vuosikymmenten takaisten albumiklassikkojen runsas kuuntelu. Myös monet Replay-kolumnia varten kuuntelemani vuoden 2001 albumit olivat niin loistavia, että uutuudet vaikuttivat niiden rinnalla keskinkertaisilta. Lopetin lisäksi Spotifyn aktiivisen käytön palvelun muututtua maksulliseksi, ja niin jäi varmasti muutama potentiaalinen uusi suosikkialbumi kuulematta ja hankkimatta.
Tulin kuitenkin mainiosti toimeen fyysisten levyjen ja Groovesharkin kanssa. Entistä useampi uutuus oli mahdollista myös muissa osoitteissa kuunnella ennakkoon striiminä. Uskon hyvän musiikin aina lopulta kolahtavan, meni sen löytymiseen aikaa miten kauan tahansa. Listasin Sue-lehden avustajien ja toimittajien äänestyksessä vuoden 2011 ulkomaiset albumit seuraavasti:
1. Destroyer: Kaputt
2. Cut Copy: Zonoscope
3. Apparat Organ Quartet: Pólýfónía
4. Justice: Audio, Video, Disco
5. William Shatner: Seeking Major Tom
Yksikään näistä albumeista ei jostain käsittämättömästä syystä yltänyt Suen ulkomaiset levyt 2011 Top 10 -listalle. Johtopäätöksenä tästä vedettäköön, että meikä on tippunut kelkasta, ja tässä sitä nyt kynnetään umpihankeen. Oman listani neljä ensimmäistä levyä kuvaavat aika hyvin omaa seestynyttä musiikkimakuani. Olen kuunnellut noita albumeita tänä vuonna enemmän kuin mitään muita uutuuksia, ja palaan niiden pariin edelleen mielelläni. Rock 'n' rollia niistä on aika vaikea löytää.
Viidennellä sijalla on ikisuosikkini, Star Trekin Captain Kirkinä parhaiten tunnetun näyttelijä William Shatnerin uutuus, mitä kuuntelin eniten laatiessani listaa noin kuukausi sitten. Lou Reedin ja Metallican puhelevy oli juuri silloin kaikkien huulilla. Halusin puolustaa puhe- ja teemalevyjä noin yleensä ja esitellä omalla listallani positiivisen vaihtoehdon runsaasti potentiaalia omanneelle, mutta valitettavan keskinkertaiselta vaikuttaneelle Lululle.
David Bowien Space Oddity - Ashes To Ashes - Hallo Spaceboy -trilogian rinnakkaisuniversumin avaruusooppera Seeking Major Tom vilisee hittejä ja nimekkäitä muusikkovierailijoita. Futupop-klassikko Planet Earthillä kitaristina on Yes- ja Asia-legenda Steve Howe. Shatnerin albumi on mielestäni huumoria vakavalla pohjavireellä, hieman samaan tapaan kuin scifi-kirjailija L. Ron Hubbardin perustama skientologia-uskonto. Indieraamattu Pitchfork rankkasi albumin kannen vuoden huonoimpien levynkansien listalle.
Ranskalaisen Justice-duon kakkosalbumi Audio, Video, Disco oli joillekin ehkä pettymys, minulle ei. Justice ei voi toista kertaa tehdä kriitikoiden ja bloggareiden ylistämää †-debyyttiä (2007), koska Justice on sen jo kertaalleen tehnyt. Tai ehkä voisi, mutta kannattaisiko? Nyt duo teki albumillisen meditatiivisia ja melodisia biisejä, mitkä toimivat entistä paremmin myös kuuntelumusiikkina, ja toivottavasti laajentavat Justicen kuuntelijakuntaa soft rockin ja progen ystävien suuntaan.
Islantilaisen Apparat Organ Quartetin kahdeksan vuoden tauon jälkeen ilmestynyt toinen albumi Pólýfónía oli vuoden 2011 riemastuttavimpia levyjä, ja 1-2-3 Forever sen parhaita kappaleita. Kraftwerkin ja Aavikon saappaanjäljissä kulkeva neljän analogisen kosketinsoittajan ja rumpalin bändi on yksi Islannin Nordic Music Price 2011 -kandidaateista.
Cut Copyn kolmas pitkäsoitto Zonoscope taisi edustaa siinä määrin "vuoden 2010 soundia", että upeakantinen albumi on jo unohtunut useimmilta viimeisimpien trendien perässä juoksevilta. Australialaisen Dan Whitfordin bändin Beach Boysin ja elektropopin synteesiin oli tullut mukaan moderneja indie pop -sävyjä. Blink And You'll Miss A Revolution -singlestä on väsätty hulppea Apinoiden Planeetta -aiheinen video.
Kanadalaisen Dan Bejarin Destroyer löi itsensä läpi tänä vuonna. Mitä se läpilyönti sitten tarkoittaakaan laajemmalti. Kokoonpano vieraili elokuussa Flow-festivaaleilla, mutta kysypä tavan tallaajalta mikä on Destroyer, niin kyllä se vastaus Kiss-albumin tai metalliskenen puolelle liippaa.
Discolegenda Amanda Learin äänellä lauletulta Avalon-ajan Roxy Musicilta kuulostava Destroyerin peräti yhdeksäs pitkäsoitto (aiemmat levyt ovat hyvinkin erilaisia) Kaputt oli mielestäni vuoden kiehtovin levy. Nimikappaleen video kiinnostuksen alunperin herätti. Paljon blogimaailmassa pyörinyt klippi on myös julistettu yhdeksi vuoden 2011 parhaista musiikkivideoista.
Edellä mainittujen pitkäsoittojen lisäksi minua liikuttivat tänä vuonna erityisesti seuraavat erinomaiset ulkomaiset albumit (aakkosjärjestyksessä). Muutamat näistä olivat aivan hilkulla päästä viiden parhaan joukkoon:
Beastie Boys: Hot Sauce Committee, Part Two
The Black Keys: El Camino
Black Lips: Arabia Mountain
The Computers: This is The Computers
Cults: Cults
Duran Duran: All You Need is Now
Gorillaz: The Fall
PJ Harvey: Let England Shake
The Horrors: Skying
Ladytron: Gravity To Seducer
Lykke Li: Wounded Rhymes
M83: Hurry Up, We're Dreaming
Gil Scott-Heron & Jamie XX: We’re New Here
Twin Sister: In Heaven
Wire: Red Barked Tree
Zombi: Escape Velocity
Pidin toki kovasti monesta muustakin ulkomaisesta julkaisusta, mutta esimerkiksi Tom Waitsin ja Kate Bushin uutuudet eivät miellyttävyydestään huolimatta aivan omaan kärkikastiini kokonaisuudessaan mahtuneet. Jälkimmäinen tuntui ensikuulemalta melkoisen mitäänsanomattomalta pettymykseltä, mutta levy on kasvanut tutustumisen myötä. Niin käy usein. Kun Levykeidasta laaditaan vuonna 2021, moni nyt pannaan tuomitsemani levy on saanut synninpäästön (ja jokin suosikki on tietenkin vuorostaan kärsinyt pahan inflaation).
Koska aiemmin peräänkuuluttamastani rock 'n' rollista oli tämän vuoden listalla vajausta, poimin äskeisestä levyluettelosta esille brittiläisen The Computers-yhtyeen garage-/punk-/soul-yhtyeen pitkäsoiton This is The Computers. Bändi nakuttaa kuin varhaisempi The Hives ja jäsenet ovat melkein kaikki Joe Strummerin näköisiä ukkoja. Laulu on pätevää hc-huutoa. Fucked Up -yhtyeen kehuttu David Comes to Life jäi Damian Abrahamin keikalla antamasta kielisuudelmasta huolimatta maininnatta hirvittävän ennakkohypetyksen jälkeisen pettymyksen takia. Katsotaan sitten kymmenen vuoden päästä. Tässä The Computersin Music is Dead-video.
Atlantalainen garage rock -yhtye Black Lips teki niinikään mainion keikan viime kesänä Klubilla ja bändin Arabia Mountain -levy oli Groovesharkin kuukauden levynä. Sitä ei tullut kauheasti striimailtua, sillä poistin vinyylin kylkiäisseiskoineen levypuodista heti sen ilmestymispäivänä. Letkeää meininkiä ja karu video: Family Tree.
Koska tämän postauksen ensimmäinen video oli Duran Duran -cover, on luontevaa lopettaa se bändin paluulevyyn All You Need is Now. Albumi ilmestyi iUskovaisten ladattavaksi jo vuoden 2010 lopulla, mutta fyysinen lätty saapui kauppoihin vasta tukevasti tämän vuoden puolella. Albumi on arvioitsijan iästä riippuen Duran Duranin kaikkien aikojen toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi paras albumi, ja se ei ole suinkaan ihan vähän se. Levy oli kenties vahvin viiden parhaimmaksi rankkaamani levyn joukosta tipahtanut ehdokas. Vasta kuukausi sitten julkaistiin promovideo albumin Girls on Film -pastissista Girl Panic!
Levykeidas toivottaa hyvää vuodenvaihdetta! Palaan asiaan kun voin. Kommentoikaa ihmeessä vuoden ulkomaisia albumivalintojani ja kommentoikaa myös edellisen kirjoituksen yhteydessä kotimaisia lättyjä! Mitä tänä vuonna ilmestyneitä albumeita minun pitäisi ehkä tarkastaa Levykeitaan breikin aikana?
