Elokuussa 1981 ilmestynyt New Traditionalists on tasaiselta soundaava kokonaisuus, jolla Devo ei osaa päättää, pitäisikö jatkaa nykivien hittien tekemistä vai karkoittaa idioottimaisten hokemien houkuttamat idiootit tiehensä jollain vakavammalla uudella tyylillä. Hyvä biisejä sisältävää albumia voi suositella Devo-harrastuksessaan hieman alkeita pitemmälle ehtineille.
Bändin debyytti Q: Are We Not Men? A: We Are Devo! (1978) on yleisesti kohotettu klassikoksi, toinen albumi Duty Now for The Future (1979) on väliinputoajana suosikkilevyn asemassa ja kolmas albumi Freedom of Choice (1980) suuren yleisön keskuudessa tunnetuin hittilevy. New Traditionalists on edeltäjiään syntetisoijavoittoisempi. Mukaansatempaavuudestaan huolimatta levy on tunnelmiltaan aika synkkä, kylmän kyyninen ja jopa vähän tosikkomainen. Edellisen albumin vanavedessä se kuitenkin kipusi lähes yhtä korkeille listasijoituksille.
Levyn kylkiäisenä tuli seiskatuumainen Working in the Coal Mine, josta tuli samaan aikaan erikseen myytynä bändin toiseksi suurin hitti. Myös Heavy Metal -piirroselokuvan soundtrackille päässyt Lee Dorsey -cover nousi USA:n singlelistalla 44. ja dancelistalla 30. sijalle. Mikäli singleä ei olisi jaettu albumin mukana, se olisi noussut listoilla varmasti korkeammalle. Biisin Youtubesta löytyvistä klipeistä on tekijänoikeussyistä poistettu ääniraita, joten ei siitä sen enempää.
New Traditionalists esitteli Devon uuden "utopian boy scout" -imagon. Lampunvarjostinpäähineet oli korvattu edesmenneen presidentti John F. Kennedyn tukkalaitteen näköisellä muovisella hiuslisäkkeellä. Takakannessa (USA- ja Australia-version etukansi) bändi on pukeutunut sinisiin t-paitoihin, joiden mustissa hihoissa näkyy new traditionalists -astronauttilogo. Euroopassa julkaistun version kannessa bändin jäsenet ovat pukeutuneet nenään ja korviin asti ulottuviin maksi-korkeakauluksisiin t-paitoihin.
Varsinaisen albumin kolmas single ja avausraita Through Being Cool hyökkää Devon Whip It -hitin perusteella "väärin" ymmärtänyttä suurta yleisöä vastaan. Valkoinen electrofunk kuulostaa hämmästyttävän samankaltaiselta kuin kuukautta myöhemmin ilmestyneen sheffieldiläisen Heaven 17 -trion Penthouse And Pavement -debyytin materiaali.
Through Being Coolin kolmanneksi tekijäksi on kreditoitu albumin biisintekijöiden, vokalisti Mark Mothersbaughin ja basisti Gerald Casalen, lisäksi myös kitaristi Bob Mothersbaugh. Single ei yltänyt USA:n singlelistalla 107. sijaa ylemmäksi.
Toinen singlelohkaisu Jerkin' Back 'N' Forth oli albumin isoin hitti: USA:n dancelistan 32. sija vuoden 1982 puolella.
ABC-kanavan Fridays-showssa bändi esittää instrumentaali-intron ja Jerkin' Back 'N' Forthin kansikuvasta tutuissa kreikkalaisissa lavasteissa. Myös astronauttilogo vilahtaa introbiisin alussa.
Albumin kolmatta raitaa, Pity Youta ei löydy Youtubesta studioversiona. Seuraava kuriositeetti kuitenkin löytyi. Samana vuonna levytetyn coverversion You Gotta Problem laulaa Toni Basil, Devo soittaa taustalla.
Pity You -live on vuodelta 1988.
Soft Things -kappaletta ei löydy tällä hetkellä Youtubesta yksinään. Se on seuraavan audioklipin alussa, kaksi seuraavaa kirjoituksessa käsiteltävää biisiä kuuluu sen perästä.
Going Under julkaistiin USA:ssa Through Being Cool -singlen b-puolena. Olisi ehkä kannattanut vaihtaa puoliskoja keskenään? Biisi on jonkinlaista proto-EBM:ää, DAF-tyyliin monotoninen ja jankuttava, samalla koukuttava pogo-anthem.
Going Under pääsi soimaan myös legendaariseen Miami Vice -televisiosarjaan.
Albumin B-puoliskon avaava Race Of Doom julkaistiin myös Through Being Cool -singlen brittiversion b-puolena.
Love Without Anger -kappaleesta tehtiin hupsu promovideo, missä kuvataan kukon ja kanan sekä Barbien ja Kenin välistä suhdetta. Sohvan yläpuolella seinällä vilahtaa J.R. "Bob" Dobbsin, skientologeja parodioivan Church of The SubGeniusin "perustajan" muotokuva.
The Super Thing julkaistiin Euroopassa myös Beautiful World -singlen b-puolella. Teräsmiehellä ei ole biisin kanssa mitään tekemistä.
New Traditionalistsin ensimmäinen singlelohkaisu Beautiful World jäi 102. sijallaan nipin napin USA:n top 100 -singlelistauksen ulkopuolelle. Biisistä tuli top 20 -hitti Australiassa ja Uudessa Seelannissa, missä yhtye nautti suurinta suosiota.
Videolla seikkailee myös Devo-mytologiassa keskeinen Mark Mothersbaughin näyttelemä Booji Boy -hahmo, joka näkyy albumin kansikuvassa. Biisin yltiöpositiivinen sanoma kääntyy videon puolivälin jälkeen päinvastaiseksi, ja lopun toteamus "it's a beautiful world for you, not me" jättää surumielisen jälkimaun.
Video oli pommeineen ja Ku Klux Klan -hahmoineen liian rankka amerikkalaiseen televisioon. ABC:n Countdown-musiikkiohjelma sensuroi "palavan" naisen, vaikka liekit ovat selvästi jälkeenpäin lisätty erikoisefekti. Rage Against The Machine coveroi biisin myöhemmin melko varmasti juuri videon takia.
Albumin päättää Enough Said - Beautiful World -singlen b-puoli USA:ssa ja Australiassa. Biisin kolmanneksi tekijäksi on kreditoitu General Boy, Booji Boyn ja Mothersbaughin veljesten isä, Robert Mothersbaugh Senior.
Smooth Noodle Maps-levyä käsitellessäni ounastelin, että Devolta saattaisi ilmestyä kesällä 2010 uusi studioalbumi. Se, että Something For Everybody tosiaan ilmestyi, oli yllätys. Levy ei kuitenkaan saanut hirveästi huomiota, eikä se näkynyt paljon missään. Devo-kontekstissa Fresh-biisin nimen käsittää automaattisesti ironiseksi, vai onko se - hui kauhistus - post-ironinen kommentti?
