Devo: Smooth Noodle Maps (1990)

Akronin lampunvarjostinpäiden kahdeksas ja toistaiseksi viimeinen studiolevy Smooth Noodle Maps oli aikoinaan kiusallisen vanhanaikainen albumi, mutta parinkymmenen vuoden perspektiivillä sen julkaisuajankohtaan nähden kahdeksan tai seitsemän vuoden takaa periytyvä soundimaailma ei kuulosta hassummalta.

Devon nimi tulee de-evoluutiosta, perustajajäsen Gerald Casalen ystävineen 60-luvun lopulla kehittelemästä ideasta, jonka mukaan ihmiskunta on jo ohittanut kehityksensä lakipisteen ja alkanut regressoitua. Paras esimerkki tästä käänteisestä evoluutiosta oli tietysti alati tyhmentyvä amerikkalainen yhteiskunta ja presidentti Nixonin (myöhemmin Reaganin) hallinto.

Huippuvuosiinsa 1978-1982 asti Devo oli aikaansa edellä tai oikeastaan irrallaan ajasta. Tämän jälkeen sen musiikillinen kehtys pysähtyi ja se jäi pyörimään omalle pikkunokkelan new wave -popin kiertoradalleen. Yhtyeen myöhemmät albumit olivat epätasaisia, mutta ei tämä viimeisinkään ollut kelvoton.

Smooth Noodle Mapsin kokoonpanossa soitti perustajaveljesten basisti Gerald ja kitaristi Bob (Bob 2) Casalen sekä kosketinsoittaja Mark Mothersbaughin lisäksi jälkimmäisen veli, kitaristi Bob (Bob 1) Mothersbaugh ja Sparksin 1980-luvun levyjen jenkkikokoonpanon rumpali David Kendrick. Vaikka vinoa huumoria viljelleessä bändissä aiemminkin soittanut Kendrick sopi Devoon varmasti kuin nakutettu (pun intended), heti avausraita Stuck In A Loopin rumpusoundi on se juttu, mikä albumilla tökkii nykykorvaan pahimmin. Siihen onneksi tottuu.

Levyltä lohkaistu single Post Post-Modern Man on sanomaltaan varmasti edellistä ajankohtaisempi, mutta musiikillisesti tyhjänpäiväinen renkutus. Visuaalisesti mielenkiintoinen liveversio esittelee meille ällistyttävästi Pohjois-Korean renesanssijohtaja Kim Jong Ilin näköisen laulajan. Samalla livepätkällä Devo esittää myös b-puolen avausraidan A Change Is Gonna Cum.

Kepeän alun jälkeen löytyvät albumin varsinaiset helmet, joilla jylhä goottilainen laulusoundi yhdistyy Heaven 17:n valkoiseen syntetisoituun souliin (Pink Jazz Trancers) tai Classix Nouveauxin ja Duran Duranin varhaisten hittien futuristiseen purkkapoppiin (Spin The Wheel). Tässä vuoden 1990 liveversio Devon Vancouverin talviolympialaisissakin esittämästä When We Do It-biisistä.

Devon levyttämien hyvien coverversioiden sarja jatkuu alunperin Bonnie Dobsonin vuonna 1962 julkaisemalla post-apokalyptisella folk-biisillä (Walk Me Out In The) Morning Dew. Viimeisellä rannalla -romaanin ja elokuvan inspiroima biisi istuu de-evolutionääriseen atomiajan henkeen mainiosti.

Devo hajosi vuosiksi 1991-1995, ja on sen jälkeen julkaissut uusia kappaleita harvakseltaan. Omituinen episodi oli varsinkin A*Teensin inspiroima, cd:n ja dvd:n vuonna 2006 julkaissut "päivitetty ja parannettu painos" Devo 2.0. Lampunvarjostinpäisten teinien laulamien Devo-klassikoiden lyriikat oli siistitty perhearvojen mukaisiksi.

Uutta, epävirallisella työnimellä Fresh paiskattua oikeaa Devo-studioalbumia on lupa odottaa ilmestyväksi tämän vuoden kevät-kesällä, mutta en kehota pidättelemään hengitystä sen ilmestymispäivämäärän suhteen.