Elvis Presley: That's The Way It Is (1970)

Päivien lyhennyttyä ja pimennyttyä on blogikirjoittaminen ruvennut välillä tuntumaan pakkopullalta. Tästä syystä postauksetkin ovat jääneet vähemmälle. Musiikin kuunteluni ei kuitenkaan ole vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Loppuvuoden ylitsepursuileva uutuustarjonta on tukahduttanut innostustani kaivella vanhoja klassikoita, samaan suuntaan on vaikuttanut ainainen aikapula ja biisiorientoituneempi kuuntelu. Ja välillä albumikokonaisuuksien ruotimiseen kyllästyy.

Elvis-pakkomielteeni takia minun piti palata miehen tuotannon pariin vielä tämän vuoden puolella: on nimittäin kulunut neljäkymmentä vuotta That's The Way It Is -dokumenttielokuvan ensi-illasta ja samannimisen levyn ilmestymisestä. Albumi on kokoelma yksittäisiä biisejä, eikä sitä voi erityisemmin pitää temaattisena kokonaisuutena - onpahan vain huippukuntoinen Elvis esittämässä tulkintojaan ajan iskusävelmistä.

Äskettäin muuten tein sellaisen havainnon, että monia Billboardin countrylistalla jopa ykkössijan saavuttaneista singlebiiseistä 1960- ja 1970-lukujen vaihteesta ei ole tänä päivänä lainkaan saatavana alkuperäisinä versioina. Elviksen adult oriented pop -markkinoille räätälöidyt coverversiot näistäkin biiseistä löytyvät edelleen uusintajulkaisuina. Eläähän Elvis edelleen, tuore kolmenkymmenen cd-levyn The Complete Elvis Presley Masters -boksi siitä makaaberina todisteena.

On Stage -albumia käsitelleessä kirjoituksessa mainitsemani kesäkuun 1970 maraton-äänityssessiot muodostavat albumin rungon. Elokuvassa nähtävät, elokuun 10. - 13. päivä taltioidut liveversiot näistä biiseistä eivät siis ole samoja audioäänityksiä. Albumin täydentää neljä 11. - 13.8. nauhoitettua livebiisiä, mutta en ole satavarma, ovatko ne kaikki samoja nauhoituksia kuin elokuvassa. Aika samalla tyylillä ne vedettiin joka ilta, ja MGM:n filmiryhmä taltioi narulle kaikki. Jotta asia siis menisi tarpeeksi monimutkaiseksi, osa alla olevista videonäytteistä on peräisin alkuperäisestä elokuvasta, osa taas ilmeisesti ei.

Vaikka en biisien puolesta rankkaakaan levyä yhtä korkealle On Stagen kanssa, ei That's The Way It Is -albumia kannata suotta ohittaa, sillä sekään ei ole ennenjulkaistua materiaalia sisältävä livelevy, eikä kuin neljän biisin osalta livelevy ollenkaan.

Albumin aloittaa kuitenkin livebiisi. Raindrops Keep Fallin' on My Head -kappaleella valtavan hitin napannut kantrilaulaja B.J. Thomas sai seuraavan top ten -menestyksensä tällä kappaleella. Brittilistan kuudenneksi marraskuussa 1971 noussut Elviksen coverversio I Just Can't Help Believin' -biisistä vaikuttaa identtiseltä esitykseltä levyllä ja elokuvassa. Peräkkäin soittamani alkuperäisen vinyyliälpeen ja remasteroidun videoesityksen soundit ovat täysin eri maailmasta. Hieno esitys joka tapauksessa.



Albumin kaksi seuraavaa studiossa kesäkuussa 1970 äänitettyä kappaletta on lähtöisin muiden muassa Walesin tiikeri Tom Jonesille kappaleita kynäilleen Clive Westlaken kynästä. Twenty Days And Twenty Nights on alla elokuisena liveversiona.



Westlaken How The Web Was Wovenista löytyy seuraava audionäyte, joka siis on sama kuin albumilla.



A-puolen toinen liveäänitys Patch It Up on myöhemmin kantrisolistinakin uraa luoneen lauluntekijä Eddie Rabbitin biisi. Rabbittin ensimmäinen Elvikselle säveltämä hittihän oli tammikuussa 1970 pop-listalle kivunnut Kentucky Rain. Patch It Up julkaistiin lokakuussa 1970 albumia ennalta promotoineen You Don't Have To Say You Love Me -singlen b-puolena.



Laulajatar Dusty Springfieldin tavaramerkikseen tekemä You Don't... menestyi pop-listalla erinomaisesti ja nousi melkein top teniin asti. Alunperinhän biisi on Springfieldin San Remon laulufestivaaleilta bongaama italialainen iskelmä.

Albumin b-puolen avaa kaksi live-esitystä, joista ensimmäinen on pömpöösi Righteous Brothers -cover You've Lost That Lovin' Feelin'. Hieno biisi on korvissani kärsinyt sen aikoinaan saamasta voimasoitosta.



Albumin neljäs live-esitys on I've Lost You, jonka studioversio oli julkaistu singlenä heinäkuussa 1970. Biisin taustalta löytyy brittiläinen lauluntekijäduo Alan Blaikley ja Ken Howard, jotka vastasivat muiden muassa monista The Honeycombsin, Dave Dee, Dozy, Beaky, Mick & Tichin, The Herdin ja Lulun hiteistä.



That's The Way It Is -elokuvan avaava kappale Live a Little, Love a Little ja albumin b-puolelta löytyvä Just Pretend ovat myös brittiläisen lauluntekijän, tällä kertaa Guy Fletcherin tuotoksia. Miehen samanniminen sukulaispoika niitti muuten mainetta sittemmin Dire Straitsin ja Mark Knopflerin matkassa.



Vähemmän tunnetun lauluntekijä ja rock 'n' roll -artisti Paul Evansin ihan näpsäkkä The Next Step Is Love -biisi oli heinäkuussa 1970 julkaistun I've Lost You -singlen b-puoli. Seuraavassa näytteessä levyltä löytyvä audioversio.



Ikivihreä Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Water oli albumin julkaisua edeltäneen vuoden ehkä kovin hitti. Kuningas teki biisistä suvereenin studioversion ja livenäkin ylittämättömän.

Add N to (X): Add Insult to Injury (2000)

Informaation hakeminen Add N to (X) -yhtyeestä oli aikoinaan kymmenen vuoden takaisilla hakukoneilla yhtä kieroa kuin nimensä. Analogisten synien keräilyyn ja 1960- ja 1970-lukujen elektroniseen musaan friikahtaneiden Ann Shentonin ja Barry 7 Smithin vuonna 1994 perustama trio sai alkunsa kolmannen alkuperäisjäsenen Andrew Avelingin Radix Couplement -yhtyeestä. Aveling pyysi silloista seurustelukumppaniaan Shentonia ja ystäväänsä Smithiä liittymään bändiinsä. Radix Couplementin hajottua kolmikko jatkoi Add N to X -nimellä. Jossain vaiheessa yhtyeen nimessä oleva X sai ympärilleen sulut ja Steve Claydon korvasi Avelingin.

Trio julkaisi kaksi ensimmäistä albumiaan Vero Electronicsin (1996) ja gore-kansikuvallaan huomiota herättäneen On The Wires of Our Nervesin (1998) pikkumerkeillä. Trio keikkaili mm. Stereolab- ja The High Llamas -yhtyeiden muusikoilla vahvistettuna. Hipster-raamattu NME suitsutti yhtyettä valitsemalla sen pikkulevyn viikon singleksi peräti kaksi kertaa vuonna 1997. Oma välillä kohtuuttoman korkea kiinnostuskynnykseni ylittyi yhtyeen solmittua levytyssopimuksen Muten kanssa.

Tutustumista helpottivat varmasti Aavikon ja Stereo Totalin tapaisten lo-fi- ja elektroaikalaisten tekemä myyräntyö junttimusiikkimakuni nujertamiseksi. Vieläkään ei siinä ole täysin onnistuttu, mutta rohkaisen musiikintekijöitä jatkamaan!

Mute takasi bändin levyille kunnollisen kansainvälisen jakelun, mutta musiikki ei soundillisesti kovin paljoa muuttunut; tanakoiden rumpuluuppien päälle junnaamaan loihditusta analogisesta synasurinasta ja -murinasta sekä koneromantiikasta oli koko ajan kysymys. Popin suuntaan sen sijaan mentiin koko ajan, ja kymmenen vuoden takaisella toisella Mute-älpeellä Add Insult to Injury on mukana myös yhtyeen tunnetuin hitti Plug Me In. Alkuperäistä seksilelujen esittelyvideota ei valitettavasti löydy youtubesta.



Albumin toiseksi tunnetuin biisi, edellisen tavoin singlelohkaisu Poke 'Er 'Ole jatkaa saman kiinnostavan aihepiirin, koneen ja ihmisen välisen suhteen parissa.



Add Insult to Injury -albumin hienoinen hajanaisuus johtuu osittain biisintekovastuun selkeästä jakautumisesta kahtia. Vaikka eri biisintekijöiden raidoilla soittavat lähes kokonaan eri kokoonpanot, yhdessä bändin jäsenten kanssa biisit tuottanut Dean Honer vastaa siitä, että kappaleiden soundimaailma natsaa yhteen. Suurin osa biiseistä on kreditoitu Shentonin, Claydonin ja The High Llamas -rumpali Rob Allumin nimiin. Neljä biisiä on Barry 7:n käsialaa, kuten seuraava glam rock -rytmin ja punk-henkisen hoilauksen fuusio Monster Bobby, mistä The Pipettes -svengali Robert Barry on napannut taiteilijanimensä. Videon kuvituksena on harhaanjohtavasti edellisen Avant Hard -älpeen kansikuva.



Unenomainen B.P. Perino on kreditoitu koko raidalla soittavan nelikon Allum, Claydon, Honer ja Shenton nimiin.



Yhtye julkaisi vielä ennen hajoamistaan mainion Loud Like Nature -levyn vuonna 2002. Aavikkorock-imagosta huolimatta älpee ei ollut mitään rockia, vaan jatkoi edeltäjiensä linjoilla. Väitän kuitenkin, että Add N to (X) oli koko olemassaolonsa ajan enemmän rockia kuin valtaosa nykyajan "rock"-yhtyeistä.

K-X-P:n, Nightsatanin ja Zombie Zombien ajankohtaisten julkaisujenkin vuoksi on muistutus usein virheellisesti electroclash-aktiksi lasketusta Add N to (X):stä ihan paikallaan. Barry 7 on meidän miehiä, kuten myös hänen koostamansa Barry 7's Connectors -kokoelmalevyt osoittavat.