Bloginpitäjän kolmen viikon takaisena syntymäpäivänä sattui kuolemaan pari kovaa musiikkimiestä. Toinen heistä on hitistään ainaisesti muistettava skottilainen laulaja-lauluntekijä Gerry Rafferty. Pikaisen tutkimusretken perusteella 90 prosenttia youtubeen ladatuista Rafferty-aiheisista tribuuteista sisältää Baker Streetin. Kappale on kyllä poikkeuksellisen hyvä.
Pari viikkoa sitten löysin kirpputorilta Raffertyn ensimmäinen soololevyn Can I Have My Money Back? Pakkohan se oli ottaa talteen, vaikka ennakkotiedot kertoivat levyn edustavan vierastamaani folkia. Sekä vanha että neo-folk on ollut 2000-luvun ajan hämmästyttävän suosittua, ja nyt olen minäkin luovuttanut sille pikkusormeni.
Monet interwebin lähteet väittävät itsepintaisesti, että Can I Have My Money Back? olisi alunperin julkaistu vuoden 1972 puolella, mutta kun levyn etikettiin ynnä takakanteen on selvästi printattu vuosi 1971, niin uskon painettua sanaa. Ehkä aika lähellä vuodenvaihdetta liikuttiin. Kokonaan toinen juttu on se, että Discogs kertoo USA:n painokseni ilmestymisvuodeksi 1978. Tämän uskon pitävän paikkansa - sen verran valtavia hittejä Baker Street ja City to City -albumi tuolloin olivat.
Gerry Raffertyn ura lähti nousuun hänen liittyessään kolmanneksi jäseneksi The Humblebums -folk-duoon vuonna 1969. Spotifysta löytyy 39 biisin Best Of The Humblebums -kokoelma, mille sisältyy suurinpiirtein kaikki ajankohtaan (1996) mennessä The Humblebums -nimellä julkaistut biisit ja myös neljätoista Raffertyn laulamaa kappaletta.
Rafferty-vahvisteisen Open Up The Door -levyn (1970) materiaali on rokkaavaa. Siksi pop ei yllätä Can I Have My Money Back? -soolollakaan. Raffertyn kypsyys biisintekijänä ja laulutulkinnan tyylikkyys jo vähän päälle parikymppisenä vähän yllättää. Levyn on tuottanut Raffertyn pitkäaikainen yhteistyökumppani Hugh Murphy, joka oli ajankohtaan mennessä kerennyt tuottamaan Stray-yhtyettä.
A-puolen ensimmäinen raita New Street Blues on vauhdikas Paul McCartneyn Wings-yhtyeineen mieleen tuova ralli, jolla ei ole bluesin kanssa juuri tekemistä. Bluesahtavampi tai oikeastaan kantrava kappale Didn't I? kuulostaa sekin McCartneyn parannetulta painokselta. Raffertyn tuotannon runsaampi kuuntelu vähentää tätä vaikutelmaa. Jälleen Wings-tyyppisessä vaihtelevarytmisessä kolmosbiisissä Mr. Universe rumpali Henry Spinetti pääsee vähän fillailemaan.
Raffertyn äitinsä mukaan nimeämä Mary Skeffington lienee albumin tunnetuin kappale, ja se on päätynyt monille folk-kokoelmille. Raffertyn ja tulevan Stealers Wheel -yhtyeensä lyhytaikaisen jäsenen Rab Noakesin akustisilla kitaroilla säestämällä balladilla ei albumiversiolla kuulla koskettimia. Biisin ovat myöhemmin coveroineet mm. The Hollies -yhtyeen Allan Clarke (1972) ja Olivia Newton-John (1974). Kappale julkaistiin myös uudestaan Rafferty-singlenä vuonna 1978.
Levyn seuraava kappale Long Way Round on yksinkertaisesti upea pop-biisi. Kitaristia ja rytmiryhmää ei jostain syystä ole kreditoitu biisissä. Pianoa ja Hammond-sooloa soittaa Tom Parker.
John Van Derrickin viulullaan höystämä nimikappale jää päähän soimaan. Can I Have My Money Back julkaistiin myös singlenä.
Albumin kriitikoilta saaman hyvän vastaanoton myötä Rafferty pääsi esittämään singlensä myös BBC:n legendaariseen Old Grey Whistle Test -ohjelmaan.
A-puolen päättävä The Beatlesmäinen pop-kappale Sign On The Dotted Line on Raffertyn ja albumilla taustoja laulavan Joe Eganin yhteistyötä. Käännetäänpä puolta, ja b-sivun avaa kepeä country rock -hölkötys Make You, Break You.
Kakkospuolen toinen biisi on Tom Parkerin cembalon säestämä kansanlaulumainen sävelmä To Each And Everyone, jonka kertosäkeessä Rafferty laulaa harmonioita itsensä kanssa.
Seuraavaan tuubilinkkiin on niputettu yhteen b-puolen kolmas ja neljäs biisi. One Drink Down on Raffertyn yhdessä John Byrnen kanssa tekemä juomalaulu. Byrne vastaa myös albumin kansitaiteesta aliaksella Patrick. Don't Count Me Out alkaa iisisti, mutta paisuu svengaavaksi popjamiksi.
B-puolen viides raita Half A Chance on jälleen silkkaa The Beatlesia. Albumikokonaisuus päättyy komeasti Raffertyn yksinään pianollaan säestämään Where I Belong -kappaleeseen.
Pian Can I Have My Money Back? -albumin julkaisemisen jälkeen Rafferty ja Egan sitten perustivat Stealers Wheel -bändin, jota myös brittien vastineeksi Crosby, Stills, Nash & Young -yhtyeelle hehkutettiin. Se on toinen tarina se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti