Onko 90-luku tullut takaisin muotiin vai vasta tulossa takaisin? Varmaan sekä että, mutta sitä on vaikea tunnistaa päällekkäisten kerrostumien alta. Grunge ja shoegaze ovat taas kovaa valuuttaa. Eurodance on valloittanut USA:n latausmarkkinat. Brittiläinen Jamiroquai edustaa vahvasti 90-lukua, mutta on vielä yksi tämän hetken epätrendikkäimmistä yhtyeistä. Onko Jamiroquai tulossa takaisin? Epäilemättä.
Levykeidas jatkaa intiaaniteemalla, sillä sekä viimekertaisen Ceremonyn että A Funk Odysseyn kannessa on intiaanipäähineeseen pukeutunut hahmo. Ensimmäistä kertaa Jamiroquai-levyn kannessa ei komeillut yhtyeen tunnus Buffalo Man. Hahmo löytyy tosin LP:n sisäkannesta.
Jamiroquain yhteyteen liitetään usein 80- ja 90-luvun vaihteessa seksikäs acid jazz -genre, mikä ei ollut alunperin varsinainen musiikkityyli, vaan DJ Gilles Petersonin kaverin vitsinä heittämä läppä ei- acid housesta tanssimusiikista.
Acid jazzilla ei ollut mitään tekemistä psykedeelisten tajunnanlaajentajien tai ekstaasin kanssa, eikä se ollut jazziakaan missään perinteisessä mielessä. Petersonin perustaman Acid Jazz -levymerkin artistit - Galliano, Brand New Heavies ja kumppanit - julkaisivat Roy Ayersin ja Donald Byrdin hengessä tehtyä jazz funkia ja discofunkia.
Myös Jamiroquai julkaisi debyyttisinglensä When You Gonna Learn (1992) Acid Jazzilla. Yhtyeelle kasvot antanut, nykyään ainoa alkuperäinen jäsen Jason "Jay Kay" Cheetham perusti oman bändin, koska ei ollut päässyt Brand New Heavies -yhtyeen vokalistiksi.
Peterson oli tällä välin jo siirtynyt eteenpäin ja perustanut uuden taiteellisesti kunnianhimoisemman Talkin' Loud -levymerkin. Myöskään Jamiroquai ei aikaillut Acid Jazzilla, sillä yhtye teki singlen menestyttyä heti kahdeksan albumin levytyssopimuksen Sonyn kanssa.
Bändin viides pitkäsoitto ilmestyi syyskuussa 2001, neljän Britanniassa platinamyyntiin yltäneen albumin jälkeen. Tuohon aikaan uutta vinyyliä oli levykaupassa tyrkyllä todella niukasti. Hankin A Funk Odysseyn niin kuin joskus käy: oikeasti hakemani vinyyli ei ollut saapunut. Tyhjästä ilmaantuneen (ja sinne palanneen) Rick "The Pope" Popen tuottama albumi kuulosti niin vanhanaikaisen 90-lukulaiselta, että hautasin sen hyllyyn kymmeneksi vuodeksi. Joko sen voi kaivaa esiin?
A Funk Odysseyn työstämisen aikaan Kay oli Robbie Williamsin tavoin iltapäivälehdistä tuttu, kokaiiniongelman kanssa kamppaileva miljonääri, joka erosi julkkiskihlatustaan Denise Van Outenista. Katu-uskottavuuden illuusiokin oli bändistä karissut, ja musiikin jazz funk -sävyt pudotettu minimiin. Tilalle oli tullut discofunk ja vielä 90-luvun lopussa äärimmäisen kiinnostavalta kuulostanut filter disco -soundi.
Kayn yhdessä toisen perustajajäsenen, kosketinsoittaja Toby Smithin kanssa kynäilemä avausraita Feels So Good nojaa samankaltaiseen murisevaan synabassokuvioon kuin Synkronized-albumin (1999) bonusbiisi ja Godzilla-soundtrackin (1998) hitti Deeper Underground. Ihan jees.
A Funk Odysseylta lohkaistiin neljä singleä, ja neljä prameaa musiikkivideota on ainakin tätä kirjoitettaessa vielä katseltavissa youtubesta. Ensimmäinen albumia elokuussa 2001 edeltänyt single, Kayn ja Smithin biisi Little L on tilitystä Kayn ja Van Outenin suhteen päättymisestä.
Musiikillisesti biisi on puhdasta discoa, ja promovideokin sijoittuu kimaltelevien pallukoiden alle. Biisi kipusi USA:n dancelistan kakkoseksi, brittien ja Suomen varsinaisella listalla viidenneksi - Suomessa se on toiseksi isoin Jamiroquai-hitti Canned Heatin (1999) jälkeen.
Orgaaninen liveversio Little L:stä näyttää Jamiroquaista vähemmän juustoisen puolen. Montreux Jazz -festivaalikeikka vuodelta 2003 on julkaistu dvd:llä 2007.
Kayn, kitaristi Rob Harrisin ja basisti Nick Fyffen discofunk You Give Me Something julkaistiin jo syyskuussa albumin toisena singlenä. Videolla miljonääri-Kay viettää normipäivää. Biisi menestyi edeltäjänsä lailla USA:n dancelistalla, muilla listoilla keskinkertaisemmin.
Jools Hollandin tv-showssa 2001 esitetty liveversio on ihan vakuuttavaa työskentelyä.
Seuraavat singlejulkaisut ovat albumilla "väärässä järjestyksessä". Nykyäänkin aika freesin näköisen promovideon lumisesta maisemasta huolimatta neljäs single julkaistiin vasta heinäkuussa 2002. Kayn ja Harrisin Corner of the Earth on todennäköisesti A Funk Odysseyn tunnetuin kappale, keveä ja tarttuva moderni bossa (ja radio) nova -standardi.
Albumin a-puolen päättävä Kayn ja Smithin biisi, helmikuussa 2002 kolmanneksi singleksi irroitettu Love Foolosophy on jälleen discofunkia. Taustalaulajana vierailee Beverley Knight. Promovideo näyttäisi kertovan Kayn ja Van Outenin suhteesta. Naispääosaa näyttelee Heidi Klum.
Abbey Road -studiolla vuonna 2006 nauhoitettu liveversio oli näin kova.
B-puolen avauskappale, Kayn, Harrisin ja Fyffen rokkaava Stop Don't Panic poikkeaa Jamiroquai-tyylistä. Biisissä on jotain psykedeelisiä Primal Scream ja Chemical Brothers -sävyjä. Mukavaa vaihtelua.
Seuraavista kolmesta b-puolen biisistä löytyy youtubesta hyvätasoiset livevideot. Tällä kertaa jätän fanien studioversioihin tekemät diaesitykset poikkeuksellisesti näyttämättä. Black Crow on Kayn, Harrisin ja Fyffen kirjoittama balladi. Live on Milanon Fila Forumista vuodelta 2001.
Jools Hollandin tv-showssa esitetty Kayn kokonaan itse säveltämä Main Vein kertoo taas Kayn ja Van Outenin suhteesta, tällä kertaa kuulemma naisnäkökulmasta. Kulmaa esittelee vokalistina albumilla jo toistamiseen vieraileva Beverley Knight. Albumin ehkä funkeimman biisin studioversiolla on myös näpsäkkä filter disco -osio, mitä ei tällä livellä ymmärrettävästi tavoitella.
Kayn breakbeat-komppinen Twenty Zero One on jälleen vähän rokkaavampi ja kokeellisempi Jamiroquai-biisi. Live on nauhoitettu Milanon Fila Forumissa.
Albumin päättävä Kayn Picture of My Life on levyn kolmas balladi.
Jamiroquai saavutti A Funk Odysseylla suosionsa kulminaatiopisteen. Tähän asti bändin suosio oli noussut. Albumi menestyi varsinkin kansainvälisesti edelleen loistavasti, ja yhtye valloitti uutta yleisöä ympäri maailman. Levy ei kuitenkaan ollut biisimateriaaliltaan edeltäjänsä veroinen. Perustajajäsenet olivat toinen toisensa jälkeen kaikonneet. Bändin uusiutuminen ei ollut toivottavaa / riittävää / uskottavaa. Tunnetusti vakaa ja luotettava mainstream-suosio lähti väistämättömään luisuun.
Jamiroquai julkaisi uusimman Rock Dust Light Star -albuminsa Universal-merkillä vuosi sitten lokakuussa ja kiertää edelleen ainakin ensi joulukuun alkuun buukatulla maailmankiertueella. Rob Harris ja vuodesta 1994 bändissä soittanut rumpali Derrick McKenzie ovat edelleen mukana kuvioissa.
