Yksi kaikkien aikojen pitkäikäisimmistä laulusoul-yhtyeistä - The Dells - perustettiin Chicagosta parikymmentä kilometriä etelään sijaitsevassa Harveyn pikkukaupungissa vuonna 1952. Lukioikäisten poikien bändi levytti ensimmäisen kerran The El-Rays -nimellä seuraavana vuonna, ja vakiinnutti nimensä The Dellsiksi vuosikymmenen puolessa välissä. Bändin kokoonpano: päävokalisti ja baritoni Marvin Junior, toinen päävokalisti ja tenori Johnny Carter, tenori Verne Allison, baritoni Mickey McGill sekä basso Chuck Barksdale pysyi muuttumattomana vuodesta 1960 aina vuoteen 2009, Carterin kuolemaan saakka.
Aikalaistensa tapaan The Dells siirtyi vähitellen 50-lukulaisesta R&B:stä ja doo-wopista souliin 50- ja 60-lukujen vaihteessa. The Dells hioi ilmaisunsa poikkeuksellisen taitavaksi, sillä se keikkaili runsaasti jazz-klubeilla, ja esitti soul-keikoillaankin jazzbiisejä ja Broadwayn viihdekappaleita. Yhtye lauloi myös Dinah Washingtonin ja Ray Charlesin taustalla ja oli mukana jälkimmäisen kiertueilla.
The Dellsin varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1967, kun levy-yhtiö Chess kiinnitti yhtyeen uudelle taiteellisesti kunnianhimoisille julkaisuille varatulle Cadet-alamerkilleen, ja pestasi Bobby Millerin vakinaiseksi tuottajaksi ja Charles Stepneyn sovittajaksi. Miesten yhteistyö tuotti The Dellsille viisitoista USA:n R&B- ja pop-tilastoihin kirjattua hittiä ja neljä albumia, joista yksi on soulklassikko, kaksi hyvää levyä ja yksi ristiitaisia tunteita herättävä kooste.
Yritystä ei todellakaan puuttunut. Millerin biisit olivat tasokkaita ja Stepneyn sovitukset miehen psykedeelistä soulia esittävän pääprojektin The Rotary Connectionin tapaan kunnianhimoisia. Molemmat R&B-listan kärkeen ja pop-listan top 10:een nousseet singlet Stay In My Corner ja The Dellsin "tavaramerkki" Oh, What A Night olivat kuitenkin uusintaversioita bändin aikaisemmista hiteistä, joten suuren yleisön silmissä bändi taisi jo 60-luvun lopussa leimautua nostalgia-aktiksi.
Chess-yhtiön myrskyisät taustakuviot vaikuttivat ratkaisevasti nyt käsiteltävään albumiin. Juutalaiset omistajaveljekset Leonard ja Phil Chess myivät yhtiön vuonna 1969 GRT:lle. Alkoi Chessin henkilökunnan joukkopako, ja myös Bobby Miller siirtyi Motownin leipiin kesällä 1970. Leonard Chess kuoli saman vuoden lokakuussa, ja johtoon noussut Len Levy siirsi pääkonttorin Chicagosta New Yorkiin. Lafkan artistit saivat potkuja tai lähtivät itse. Vasta Levyn maaliskuussa 1971 nimitetty seuraaja Marvin Schlacter sai vakautettua Chessin tilanteen.
Charles Stepney istui ensimmäistä kertaa nyt myös The Dellsin tuottajanpallille. Yhteistyön ensimmäinen tulos Freedom Means.... -albumi sisältää kuusi jazz folk -artisti Terry Callierin kappaletta. Callier oli levyttänyt nykyään himoitun debyyttialbuminsa jo vuonna 1965, mutta se julkaistiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1970 Callier liittyi Jerry Butlerin lauluntekijätiimiin, missä vaikutti myös The Dells -albumin kappaleiden toinen tekijä Al Wade.
Freedom Means.... -levyn hittisingle The Love We Had (Stays On My Mind) tuotti Callierille kolmen albumin levytyssopimuksen Cadetilla. Biisi kannattaa kuunnella huolella. Kun Marvin Junior aloittaa oman osuutensa, pää räjähtää. Tämän biisin perusteella miestä voidaan pitää yhtenä sielukkaimmista soul-laulajista ikinä. Piste.
Vauhdikas It's All Up To You oli albumin toinen singlelohkaisu. Kappaleen voi ainakin toistaiseksi kuunnella youtubessa, mutta sen upotus on estetty. Suorastaan upeasti sovitettu biisi noteerattiin -tosin edellistä vaatimattomammin - sekä USA:n R&B- että pop-singletilastoissa.
Youtubesta löytyy tällä hetkellä vielä kolme muuta Callierin säveltämää albumiraitaa. Albumin Impressions-vaikutteinen nimibiisi on ladattu tuubiin niin hiljaisella volyymilla, että jätin sen tarkoituksella pois tästä kirjoituksesta.
Pari päivää sitten löytyi vielä yksi erinomainen biisi lisää, mutta Universal Music Group on nyt ehtinyt "kieltää videon näyttämisen maassasi". Ketä tällainen idiotismi palvelee? The Dells tai Terry Callier eivät saa täältä uusia kuulijoita suurten levy-yhtiöiden nykykäytännöllä.
Näillä mennään. Ison orkesterin isossa tilassa hienosti kaikuva hippisoul Free And Easy sisältää hienojen laulusuoritusten lisäksi komeat brassit ja Phil Upchurchin niukkaa mutta sävykästä kitaratiluttelua.
Raukealla Rather Be With You -kappaleella koko The Dells -miehistö pääsee väläyttelemään soolovokaalejaan. Myös Jerry Butlerin nimi löytyy biisin krediiteistä.
Kuuden Callier-Wade -tuotoksen lisäksi Freedom Means.... -albumilla on vielä teemaan sopiva Stepneyn originaali Freedom Theme ja ajan soul-albumeiden tapaan covereita tuoreista hittikappaleista. Burt Bacharachin One Less Bell To Answer oli psykedeelisen viihdesoulyhtye The Fifth Dimensionin versiona USA:n pop-listan kakkonen vuonna 1970. Biisi sopii The Dellsille hyvin, sillä ryhmän keveä jazz-vaikutteinen taustalaulu soundaa pitkälti samalta kuin hittiversiolla.
Monen nimiartistin levyttämä Rod McKuenin Jacques Brel -käännös If You Go Away on sovitettu Francis Lain sokerisen Oscar-palkitun Love Story -teeman (1970) medley-pariksi. Tämän biisin muut kuin innokkaimmat masokistit voivat skipata sen jazzahtavasta toteutuksesta huolimatta.
Bread-yhtyeen sievästä lievästi countryrokahtavasta USA:n ykköshitistä Make It With You (1970) on sovitettu mahtipontisesti orkesteroitu easy listening- tai loungekappale.
Freedom Means.... oli lupaava aloitus The Dellsin post-Miller -kaudelle, mutta seuraava albumi, The Dells Sing Dionne Warwicke's Greatest Hits (1972) oli epätoivoinen coverlevy. Callier siirtyi tekemään omia soololevyjään ja Stepney olisi kipeästi tarvinnut The Dellsille uutta säveltäjää. Idea pantiin kuitenkin merkille Philadelphiassa. Kaksi vuotta myöhemmin Thom Bellin tuottama The Spinners "pariutui" Dionne Warwickin kanssa paljon The Dellsiä tuloksekkaammin: Then Came You -duetosta tuli USA:n listaykkönen.
Vielä yhden Stepneyn tuottaman albumin jälkeen yhtye siirtyi tuottaja Don Davisille menestyksekkäin tuloksin. Viimeinen uutta materiaalia sisältänyt The Dells -levy Open Up My Heart: The 9/11 Album ilmestyi vuonna 2002. Noin kahdeksankymppiset miehet eivät enää välttämättä levytä albumille seuraajaa.
Charles Stepney tuotti vielä muiden muassa Terry Callierin, Ramsey Lewisin ja Earth, Wind & Fire -yhtyeen levyjä. Hän kuoli sydänkohtaukseen kesken viimeksi mainitun bändin Spirit-albumin (1976) äänitysten.
Terry Callier jättäytyi 80-luvun alussa pois musiikin parista. Mies toimi vakivirassa Chicagon yliopistossa, kun brittiläiset acid jazz -dj:t alkoivat soittaa hänen vanhoja levyjään klubeilla 80- ja 90-lukujen taitteessa. Kiinnostus johti vähitellen miehen uudelleen aktivoitumiseen, ja lomilla Callier vieraili Britanniassa soittamassa ja levyttämässäkin. Kun Callierin työpaikalla vuonna 1998 viimein kuultiin miehen hämäristä sivubisneksistä, hän sai potkut. Callier esiintyi Flow-festivaaleilla neljä vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti