V/A: Xanadu - From The Original Motion Picture Soundtrack (1980)

Kolmenkymmenen vuoden takaisen kuuman kesän ykköshitti Xanadu oli peräisin samannimisestä musikaalista. Elokuvaa on pidetty hieman aikaisemmin ensi-iltaan ehtineen Can't Stop The Musicin ohella originaalin discokauden ultimaattisimpana kalkkunana. Mitä väliä? Xanadun korkeat tuotantoarvot, yliampuvat tai alimitoitetut näyttelijäsuoritukset ja käsittämätön juoni ovat äärimmäisen viihdyttäviä. Näennäis-yhteiskuntakriittisellä ja -realistisella otteellaan briljeeraavat halpikset Saturday Night Fever ja Flashdance ovat kenties arvostetumpia leffoja, mutta ne ovat tylsiä taide-elokuvia Xanaduun verrattuna.

Can't Stop The Musicin naispääosan aiemmin hylänneelle jääkuningatar Olivia Newton-Johnille Xanadu näyttäytyi mahdollisuutena uusia Grease-elokuvalla saavutettu huikea menestys John Travoltan rinnalla. Diskotanssin kuningas ei Xanadun miespäärooliin kuitenkaan vaivautunut. Mad Max -pikkufilmillä mainetta saanut Mel Gibson oli kakkosehdokas, mutta häntä ei Newton-John puolestaan kelpuuttanut. Miespäästatistin osaan valittiinkin sitten entuudestaan tuntematon Michael Beck.

Xanadu perustuu löyhästi Rita Hayworthin tähdittämään Down To Earth -fantasiamusikaaliin vuodelta 1947. Viileänvaalea Newton-John näyttelee kreikkalaista jumalatar Terpsichorea, joka yhdessä pökkelön Beckin köyhän taiteilijan ja musikaaliveteraani Gene Kellyn esittämän rikkaan orkesterinjohtajan kanssa avaa rullaluisteludiskon. Toinen toistaan mahtipontisempi musikaalinumero seuraa musiikkivideopotpurin tavoin.

Vaikka elokuva menestyi kehnosti, sen soundtrack-albumi myi platinaa, ja levyltä lohkottiin kuusi hittisingleä. Albumilla on normaalien A- ja B-puoliskojen sijaan ONJ- ja ELO-puolet. Newton-Johnin luottomies ja rautalankaveteraani John Farrarin säveltämän ja tuottaman ONJ-puolen avaava midtempoinen soft rock -biisi Magic viihtyi USA:n pop-listan ykkösenä peräti neljä viikkoa. Se on tänäkin päivänä Newton-Johnin kaikkien aikojen toiseksi suurin hitti.



Edellä nähdyn aikuisempaa imagoa esittelevän musiikkivideon oheen laitan yleisön edessä esitetyn playbackin, jossa Newton-Johnin imago on vielä mormooninpuhtoista vuosimallia 1980.



Electric Light Orchestran nokkamies Jeff Lynnen säveltämän ELO-puolen päättävä, Newton-Johnin laulama nimikappale on hieman kulahtanut mutta joka tapauksessa ihana biisi. Elokuvasta napattu versio sisältää räjähtävien visuaalien lisäksi muun muassa countrydiscoa - 14 vuotta ennen Rednexiä. Xanadu on ELO:n ainoa listaykköseksi asti Britanniassa noussut single.



Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Lynne julkaisi biisistä tekemänsä sooloversion Electric Light Orchestra -nimen alla. ELO-fanille antoisa kuriositeetti häviää alkuperäiselle.



Albumin kolmanneksi isoin hitti oli Electric Light Orchestran All Over The World, mikä jäi rapakon molemmin puolin vain nipin napin singlelistojen top 10:n ulkopuolelle. Biisiä voi pitää unohdettuna klassikkona, sillä Xanadu-albumiahan ei yleensä lasketa oikeiden ELO-albumien joukkoon. Ylläolevasta linkistä voi käydä katsomassa elokuvaversion. Alla biisi vain audiona.



Xanadun neljänneksi kovin hitti oli Newton-Johnin Cliff Richardin kanssa esittämä duetto Suddenly. Kovasti Bee Gees -hittien melodiarakenteista mallia ottanut balladi nousi top 20:een sekä USA:ssa että Britanniassa. Kristittyä rockaria esittävä, muuttumattoman ulkomuotonsa perusteella kuitenkin Dorian Gray -tyyppisen sopimuksen tehnyt Richard teki disco- ja soft rock -vuosinaan 1976-1981 hyviä levyjä aina mainioon Wired For Sound -hittiinsä asti.



Edellisen kanssa melkein tasoissa hittien välisessä listakisailussa oli Electric Light Orchestran toinen helmi, ELO-puolen avausraita I'm Alive. Sähkövalo-orkesteri oli jo edellisellä Discovery-albumillaan kutistunut vokalisti ja multi-instrumentalisti Jeff Lynnen, kosketinsoittaja Richard Tandyn, rumpali Bev Bevanin ja basisti Kelly Croucuttin kvartetiksi. Massiivisten, vaikeasti liikuteltavien sinfoniaorkesterisointien sijaan yhtye keskittyi yhä kompaktimpaan muutaman minuutin pop-biisikaavaan.



Albumin kuudes listahitti (UK #21) oli Electric Light Orchestran balladi Don't Walk Away. Animaatiosta vastasi juuri Walt Disney Productionsin palveluksesta eronnut Don Bluth.



Harva muistaa, että levyllä esiintyi ELO:n, Newton-Johnin ja Richardsin lisäksi myös The Tubes -yhtye. Teatraalisella shock rock -imagolla uransa aloittanut bändi soitti Newton-Johnin kanssa big band swingiä ja soft rockia naittavalla raidalla Dancin'.



Edellä esiteltyjen raitojen lisäksi soundtrack-albumilta löytyy vielä Newton-Johnin Gene Kellyn kanssa duetoima uusvanha Whenever You're Away From Me, herttaisen yhdentekevä hituri Suspended in Time sekä ELO:n The Fall. Koska omanarvontuntoiset divarinpitäjät eivät Xanadu-albumia ole hyllylle asti usein kelpuuttaneet, on naarmuttoman ja ehjäkantisen kappaleen hankkiminen vaatinut notkeita polvia ja useampienkin hyllyjen alapuolelle sijoitettujen pölyisten pahvilaatikkojen penkomista. Aliarvostettu kokoelma on varmasti sen ja siihen sijoitettujen kolikoiden väärti. Happy hunting!

Apollo: Apollo (1970)

Ensimmäiseksi suomalaiseksi hevirocklevyksi silloin tällöin mainittu Apollo-yhtyeen ainokainen albumi julkaistiin cd-muodossa vuonna 2002. Levyä on vielä tällä hetkellä saatavana edullisesti levykauppojen poistohyllyistä, joista se kannattaa välittömästi kaapata mukaansa tavattaessa.

USA:n heinäkuussa 1969 suorittaman onnistuneen miehitetyn kuulennon jälkeen Apollo-nimi oli kaikkien huulilla. Elokuussa Super-Danny -showkiertueen ollessa loppusuoralla kiertueella tiiviisti mukana ollut Suosikin päätoimittaja Jyrki Hämäläinen teki kuvaussession uudesta potentiaalisesta superkokoonpanosta.

Koska kiertueella soittaneen Topmost-trion rumpalista Kisu Jernströmistä oltiin leipomassa uutta iskelmätähteä, kannatti Hämäläisen mukaan basisti Heimo "Holle" Holopaisen ja kitaristi Eero Luparin rinnalle nostaa uusi rumpali, Ronnie Österberg. Jos uusi trio vielä nimettäisiin Apolloksi, ei taivaskaan olisi tulevan menestyksen rajana. Soolouraa kokeilleella ja Wigwam-yhtyeen kanssa aloittelevalla Österbergillä ei tietenkään ollut hajua asiasta.

Vielä samana iltana ex-Topmost -laulaja Harri Saksala otti Lupariin yhteyttä, ja ilmoitti suunnittelevansa Soulset-yhtyeensä rumpali Martti "Edward" Wesalan kanssa raskasta ja kantaaottavaa musiikkia soittavaa rockbändiä. Asiat tuntuivat järjestyvän. Uusi kvartetti sai nimekseen yllättäen Apollo.

Yhtyeelle jo ennen sen perustamista langennut mediahypetys jatkui ennen ensimmäistäkään julkaisua tai edes omaa biisiä. Apollon ohjelmisto koostui aluksi Led Zeppelinin kahden ensimmäisen albumin kappaleista, joista You Shook Me on julkaistukin Jee jee jee - Suomirockin arkistoaarteita -kokoelmalla. Lokakuussa 1969, kahdeksannella keikallaan, Apollo lämppäsi Steppenwolfia Kulttuuritalolla. Zeppelin-repertuaaria oli monipuolistettu Beatles- ja Canned Heat -covereilla.

Syksyn aikana Apollo esiintyi sekä Mainostelevision että Yle 1:n ohjelmissa. Maan toiseksi myydyimmän nuorisolehden, Ilkka Sysimetsän päätoimittaman Stumpin marraskuun numeron takakannessa julkaistiin kuuluisa vartalomaalattuja miehiä esittänyt alastonkuva.

Kuullessani ensimmäistä kertaa radiosta Saksalan matalan mouruamisen, olin varma, että vinyylilevyn nopeutta on vahingossa pitchattu alaspäin. Laulajan tekemä albumin avausraita Symboli soi kuitenkin cd:ltäkin yhtä rujona. Huomio kiinnittyy kornin ja fantastisen rajamailla heiluvan sanoituksen lisäksi Luparin murisevaan kitarariffailuun ja etenkin biisin sovittaneen Wesalan kulmikkaaseen komppiin.



Mediahuuman tueksi olisi tarvittu myös levytyksiä, mutta omaa materiaalia bändi ehti treenata vasta joulukuussa. Helmikuussa 1970 julkaistiin progressiivinen, Wigwamin suomenkielisiä levytyksiä läheltä liippaava single Pakoon maailmaa. Biisi on jälleen Saksalan, sovitus Wesalan ja Soulset-huilisti Paroni Paakkunaisen käsialaa.



Apollon täyspitkää kerittiin levyttämään vasta maaliskuussa, ja yhtyeen nimeä kantanut albumi löysi tiensä kauppoihin toukokuun lopulla 1970. Kesään mennessä sekä yleisön että soittajien kiinnostus Apolloon oli jo hiipunut ja bändi kuoli hiljaa pois.

Saksalan Ajatuksia -biisin profetia ei toteutunutkaan. Tätä lähemmäksi Black Sabbathia ei yksikään toinen kotimainen aikalainen päässyt.



Luparin musiikillisesti kepeämpi ja rockaavampi Valolta suojattu sydän on sanomaltaan esimerkillisen synkkä itsemurhakuvaus.



Luparin säveltämä ja sanoittama Hyvä ihminen on Apollo-albumin verbaalinen valonpilkahdus. Kappaleella avustaa Wigwamin kosketinsoittaja Jukka Gustavson.



Holopainen koki suurimman rocktähteytensä kabareebändi Hullujussin riveissä ennen siirtymistään mm. rocktoimittajaksi ja televisiokasvoksi. Harri Saksala ja Eero Lupari kokeilivat molemmat soolouraakin lukuisten yhtyekiinnitystensä ohessa. Edward Wesala (1945-1999) teki uransa jazzin parissa, mitä Wesalan Apollo-albumille säveltämät instrumentaalit Trimalcion ja Labyrintti jo ennakoivatkin.

Wasted: Suppress & Restrain (2000)

Viime viikonloppuna juhlitun Ilosaarirockin ja viime perjantain Töminä-klubilla viimeisenä esiintyneen Wasted-yhtyeen kunniaksi otan tämänkertaisessa levykeitaassa esille bändin kymmenen vuoden takaisen esikoisalbumin ja modernin punk-klassikon Suppress & Restrain.

Kitaristilaulaja Ville Rönkön, hänen veljensä kitaristi Antti Rönkön ja yhtyeessä aluksi bassoa soittaneen rumpali Miikka Järvisen Joensuussa syksyllä 1996 perustama Wasted lienee maailmanlaajuisesti yksi maamme tunnetuimmista punk-yhtyeistä. Bändin jäsenillä oli aikaisemmin kokemusta amatöörimäisistä crust- tai hc-kokoonpanoista, mutta Wastedin tarkoituksena oli alusta lähtien soittaa raakaa old school punkkia.

Yhtyeen nimi on helppo yhdistää esikuviinsa - Black Flagin samannimiseen biisiin, jonka vokalisti Keith Morris vei muassaan myös Circle Jerks -bändin ohjelmistoon - sekä Stiff Little Fingersin Wasted Youth -kappaleeseen (jonka muuten Ratsia aikanaan suomensi nimellä Ne ei haluu kuunnella).

Tyypillisestä aloittelevan pikkubändin treenikämpällä jumittamisesta saatiin uralle mojova lähtölaukaus, kun bändi onnistui saamaan keikan vuoden 1997 Ilosaarirockiin. Bändin jäsenet muuttivat pian basisti Kallea lukuunottamatta Helsinkiin, ja julkaisivat ensimmäisen osittain omakustanteisen seiskatuumaisen singlensä Inside Out seuraavana kesänä.

Kasvava kiinnostus poiki Wastedille keikkoja ympäri maata, ja vuoden 1999 aikana bändi julkaisi kaksi seiskatuumaista singleä Halla-records/Grey Days- ja Brown/Grey Days-pikkulafkoilla. Kokoelmalevyillekin alkoi löytyä nostetta. Syyskuussa Wasted teki jo ensimmäisen euroopankiertueensa Manifesto Jukebox -yhtyeen kanssa.

Tammikuussa 2000 Toni Kimpimäen Red Five Studiolla Tikkurilassa neljässä päivässä äänitetty ja yhden päivän aikana miksattu Suppress & Restrain julkaistiin vielä yhden euroopankiertueen jälkeen toukokuussa. Albumi oli Endstand-yhtyeen nokkamies Janne Tammisen ja Manifesto Jukebox -kitaristi Jani Koskisen uuden Combat Rock Industry -merkin ensimmäinen julkaisu (CRI-001). Koskinen myös tuotti levyn yhdessä bändin ja Kimpimäen kanssa.

Avausbiisi Hatecrime Joensuun Kellarissa yhdeksän vuotta seesteisempänä liveversiona:



Tänä päivänä kuunneltuna Suppress & Restrain on erittäin toimiva paketti tiukasti soitettua, nopeaa ja melodista punkrockia. Albumi ei häviä tunnetummille tai "legendaarisemmille" punklevyille, sillä biisimateriaali on korkeatasoista, ja yhtye on jo löytänyt oman tunnistettavan tyylinsä - samaa ei voi sanoa monenkaan ulkomaisen klassikkobändin esikoislevystä. Albumin viisitoista kappaletta on selvästi treenattu hyvin etukäteen, eikä studioaikaa ole tuhlattu mihinkään läträämiseen.

Alla Disconnected livenä Kellarissa 2009:



Näin Disconnected jytisi levyltä vuonna 2000:



Pääosin Ville Rönkön kirjoittamia tekstejä kannattaa lukea albumin mukana seuraavasta tekstiliitteestä. Välillä pakahduttaviin, kantaaottaviin lyriikoihin voi edelleen samaistua helposti, ja samalla tarttuviin biiseihin avautuu pop-punkista puuttuva tärkeä ulottuvuus. Seuraava kouluprojektina tehty video on biisistä Pacified By War.



Wastedin ura oli jyrkässä nousukiidossa vuosituhannen ensimmäiset vuodet, mutta basisti Kallen erottua yhtyeestä vuoden 2002 lopulla Rönkön veljekset perustivat yhdessä Manifesto Jukeboxin Jani Koskisen ja Antti Luukkaisen sekä kosketinsoittaja Anna Pirkolan kanssa new wave -bändin I Walk The Line. Wasted teki vielä keikkoja ja yhden täyspitkän uuden basistinsa Abduktio-mies Tuomas Järvisen kanssa, mutta IWTL vaati yhä enemmän aikaa.

Let It Go (As Far As It Goes):



Kun viime vuosikymmentä tarkastelee kokonaisuutena, IWTL:sta muodostui Rönkön veljesten pääbändi. Wastedin legenda on kuitenkin kasvanut korkoa, ja satunnaisesti keikkaileva yhtye aktivoituu myös levynjulkaisurintamalla. Combat Rockilta on syyskuussa luvassa uusi seiskatuumainen nimeltä Modern World Is Dead. Pitää olla tarkkana, sillä Wastedin koko ajan kasvaneen maineen perusteella painos myydään luultavasti hetkessä loppuun.

Kid Frost: Hispanic Causing Panic (1990)

Kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Hispanic Causing Panic oli yksi aivan ensimmäisistä latinorap-albumeista. Itäisestä Los Angelesista kotoisin oleva Arturo Molina Jr. alias Kid Frost oli vuonna 1990 jo 26-vuotias hip hop -veteraani, jonka levytysura oli alkanut kuusi vuotta aikaisemmin C-Jamin kanssa Baja-merkillä julkaistulla mainiolla elektrosinglellä Commando Rock.

Kid Frostin jäätävä taiteilijanimi oli kunnianosoitus ja kuittailua pitkäaikaiselle ystävälle ja kilpakumppanille Ice-T:lle, joka aloitteli uraansa elektro-artistina samoissa piireissä.



C-Jamin kanssa tehdyn singlen jälkeen Kid Frost julkaisi kaksi soolosingleä: Rough Cut ja Terminator, molemmat Electrobeat-merkillä.





Viisi vuotta myöhemmin hip hop -skene oli vuosikymmenen puolivälistä totaalisesti muuttunut. Hispanic Causing Panicilla myös Kid Frostin räpin taustat olivat vaihtuneet golden age of hip hop -tyyliseksi funkbiitiksi. Suurimman osan albumin biiseistä Kid räppäsi itärannikon rappereille tyypillisellä painokkaalla tyylillä: esimerkkinä Hold Your Own.



Tunnetuksi Kid Frost tuli kuitenkin laiskasti rullaavasta länsirannikon hip hopista, jota hän maustoi ylpeästi äidinkielellään espanjalla. Klassikkosingle La Raza nousi USA:n singlelistan sijalle 42. Myöhempi sukupolvi on tutustunut biisiin Grand Theft Auto: San Andreas -pelin kautta.



Albumin toinen single ja video Ya Estuvo (That's It) jatkoi La Razan espanjankielisellä linjalla.



Come Togetherilla Kid räppää englanniksi. Miehen matalalta rullaava tyyli on läheistä sukua Ice-T:lle.



Nimikappaleella fiittaa räppäri A.L.T. eli Another Latin Timebomb, jonka kanssa Kid Frost perusti rap-superbändin Latin Alliance. Edellisten lisäksi Latin Alliancessa olivat mukana muun muassa Mellow Man Ace ja A Lighter Shade Of Brown -duo. Ryhmä julkaisi vuonna 1991 omaa nimeään kantaneen hittialbuminsa.



Frost tipautti Kidin taiteilijanimestään 31-vuotiaana. Hän on genren harrastajien keskuudessa edelleen erittäin arvostettu artisti, mutta ei vuoden 2002 Still Up In This Shit! -albumin jälkeen ole saavuttanut menestystä edes USA:n hip hop -myyntilistoilla.

Bow Wow Wow: Your Cassette Pet (1980)

Levykeitaan tämän viikon levy ei ole albumi laisinkaan - alunperin vain c-kasettina julkaistu Your Cassette Pet on itseasiassa kahdeksan biisin EP. Lemmikin parissa ei pääse pitkästymään, sillä vain yksi biiseistä ylittää maagisen kolmen minuutin rajan.

Bow Wow Wow -yhtyeen tarina alkoi vain vuotta aikaisemmin. Kulttisankarin asemaan kyllästynyt Adam & The Ants -nokkamies Stuart Leslie Goddard palkkasi Sex Pistolsien ex-manageri Malcolm McLarenin tekemään itsestään pop-tähden.

Uutta myyvää soundia kuumeisesti etsinyt McLaren perehdytti Antsit Burundi-biitteihin. Ants-muusikoiden käyttämät tribaalirytmit perustuivat ranskalaisten antropologien itä-afrikkalaisessa kylässä tekemiin nauhoituksiin, jotka oli julkaistu Musique du Burundi -nimellä vuonna 1968. Brittiläinen Mike Steiphenson julkaisi rytmeistä Burundi Black -nimellä pop-version 1970-luvun alussa.

Puettuaan Antsit muotisuunnittelijakumppaninsa Vivienne Westwoodin 1700-luvusta ammentaviin uusromanttisiin asuihin McLaren rohkaisi Adamin diktaattorin otteisiin kyllästyneitä, alta parikymppisiä muurahaisia - kitaristi Matthew Ashmania, basisti Leigh Gormania ja rumpali David Barbarossaa - lemppaamaan "pop-tähdeksi liian vanhan" 25-vuotiaan laulusolistinsa.

Adam läksi itku kurkussa, mutta hyödynsi tribaalirytmejä ja McLarenin luomaa piraatti-imagoa myös uuden Ants-kokoonpanonsa kanssa. Bow Wow Wow -yhtyeen laulusolistiksi löytyi pesulasta Stevie Wonderin levyjen päälle laulanut vasta 14-vuotias Myint Myint Aye, taiteilijanimeltään Annabella Lwin.

Kilpajuoksu siitä, kumpi Ants-kokoonpano ehtisi saada uutta kuumaa soundia ulos aikaisemmin, päättyi Bow Wow Wow:n eduksi. Kotiäänittämistä ja piratismia suitsuttanut kasettisingle C30, C60, C90, Go! ilmestyi ensimmäisenä. Biisi herätti kohua aikana, jolloin kasetille tapahtuvaan kotikopiointiin suhtauduttiin hysteerisesti ja hittikokoelmien taakse painettiin kasettipääkallologoja ja "home taping is killing music" -tekstejä. Koska tupladekkejä ei vielä ollut, kasettisinglen kopiointi oli paradoksaalisesti vaikeampaa kuin vinyylijulkaisujen. Single jäi Britanniassa top 30:n ulkopuolelle.

Myös Bow Wow Wow:n ensimmäinen pitempi julkaisu hyödynsi itsepintaisesti kasettiformaattia. Monissa teksteissä McLaren käytti The Great Rock 'N' Roll Swindle -elokuvan jälkeisten keskeneräisten projektiensa ideoita. Svengalin alkuperäinen ohjaajaehdokas Pistols-joutsenlaululle oli ollut softcoren mestari Russ Meyer, ja McLarenin seuraaviksi kaavailemat elokuvat The Adventures of Melody, Lyric and Tune sekä The Mile High Club olisivat toteutuessaan olleet pop-musikaalin ja softcoren sekoituksia jostain Kärpästen herran ja Emmanuellen välimaastosta. Kasetin avaava Louis Quatorze on yksi näistä McLarenin arveluttavuuksista, jotka bändi loistavalla energiallaan kääntää voitokseen.



Levy-yhtiö EMI on tukenut back-kataloginsa promotointia Suomessa poistamalla omistamansa Bow Wow Wow -promovideot youtuben täkäläisten katsojien nähtäviltä. Seuraavassa heikkotasoisessa klipissä ääni ei ole synkassa, ja on ehkä siksi saanut armon jäädä. Louis Quatorze -seiskatuumainen lohkaistiin kahteen otteeseen; toisen kerran I Want Candy -hitin vanavedessä vuonna 1982.



Kasetin äänenlaatu ei tyydyttänyt radiotiskijukkia. Gold He Said -biisin polyrytmiikka tuskin olisi soinut radioasemilla muutenkaan. Todellinen syy oli tietenkin siinä, etteivät dj:t jaksaneet kelailla nauhoja edestakaisin. EP vai albumi -kysymys aiheutti sekaannusta levykauppojen myyntilistauksissa ja niin Your Cassette Pet jäi Britannian top 40:n ulkopuolelle.



Kasetin tunnetuin ja tarttuvin biisi lienee vauhdikas sotahuuto nimeltä Uomo Sex Al Apache. Seuraava live-esitys osoittaa päälle kolmikymppisen Lwinin livekunnon vuonna 1997. Videon upottaminen on poistettu käytöstä pyynnöstä, kenen pyynnöstä, sitä ei tarina kerro.



Vaikka Bow Wow Wow saikin alkunsa McLarenin taiteellisesta visiosta, rytmiryhmän soittotaitoa, Ashmanin rautalanka-/billysoundin uniikkiutta ja Lwinin intoa ja lahjakkuutta ei käy kiistäminen. Bändi oli täyttä timanttia jo tällä esikoislevyllään. Seuraavana soittovuorossa McLarenin scififantasia I Want My Baby On Mars.



Naiivi Annabella ei kuulemma kasetin b-puolen avaavalla Sexy Eiffel Towers -raidalla suinkaan imitoi orgasmia, vaan tornista putoamisen herättämää kauhua ja paniikkia. Biisi julkaistiin myös vuonna 1980 ilmestyneen Louis Quatorze -seiskan b-puolena.



Giant Sized Baby Thing



Sofia Coppolan Marie Antoinette -leffan (2006) soundtrack tutustutti nolkytlukulaiset popparit postpunkkiin ja Bow Wow Wow:n musiikkiin. Annabella oli Coppolan Marie Antoinette -hahmon esikuva: molemmat olivat oman aikansa teinitähtiä, joita yhdisti myös samankaltainen muoti. Your Cassette Petiltä elokuvassa kuultiin iki-ihana Johnny Mercer -cover Fools Rush In, joka on myös julkaistu singlenä.



Radio G-String on variaatio C30, C60, C90, Go! -biisistä. Eräässä kuuluisassa potretissa Matthew Ashmanin genitaalit hädin tuskin verhoavissa stringeissä oli radio!



New Yorkissa vuonna 1981 kuvatussa livepätkässä Radio G-String alkaa jotakuinkin 3 minuutin 20 sekunnin kohdalta. Edeltävä Elimination Dancing on peräisin yhtyeen samana vuonna julkaistulta viralliselta debyyttialbumilta See Youngle! See Youngle! Go Join Your Gang Yeah, City All Over! Go Ape Crazy! Videon upottaminen on jälleen poistettu käytöstä pyynnöstä, kenen pyynnöstä, no, minun ei ainakaan.



Bändi julkaisi Your Cassette Petin jälkeen EMI:llä vielä yhden singlen W.O.R.K. (N.O. Nah No No My Daddy Don't), minkä jälkeen levytti hittilevynsä RCA-merkille.

Kitaristi Ashman kuoli diabeteksen komplikaatioihin vuonna 1995. Vuodesta 1997 (neljäntoista vuoden tauon jälkeen) Lwin ja Gorman ovat toimineet Bow Wow Wow -nimellä säännöllisen epäsäännöllisesti; viimeksi Marie Antoinette -elokuvan herättämän kiinnostuksen jäljiltä. Rumpali Barbarossa on soittanut Garbage-tyylisessä electro-rock -orkesterissa Republica. Manageri Mclaren kuoli syöpään tämän vuoden huhtikuussa.

Koko Your Cassette Petin materiaali EMI-singlejen kera on julkaistu vinyylinä muun muassa nimellä Original Recordings (1982) ja cd:nä nimellä Girl Bites Dog, Your Compact Disc Pet (1993).

Chicago: Chicago (1970)

Paikallisen liikennelaitoksen Chicago Transit Authority nimellä uransa aloittanut yhtye lienee Beach Boysin jälkeen kaikkien aikojen toiseksi suosituin amerikkalainen bändi. Valtavan levymyyntinsä ja suosionsa huomioon ottaen Chicago on yksi kaikkien aikojen aliarvostetuimmista yhtyeistä. Bändin kokeilevampi fuusio-, proge- ja hardrock-tuotanto tunnetaan komeaa logoa ja soft rock -standardeja If You Leave Me Now sekä Hard To Say I'm Sorry paljon huonommin.

Koska yhtyeen tavaksi tuli myöhemmin nimetä albuminsa sen roomalaisen järjestysnumeron mukaan, on bändin toista levyä kutsuttu epävirallisesti myös nimellä Chicago II. Chicagon varsinainen läpimurtolevy nousi USA:n albumilistan neljänneksi ja brittilistan kuudenneksi. Tupla-albumilta lohkottiin USA:n listalle kolme top ten -singleä.

Kosketinsoittaja Robert Lammin säveltämä 25 Or 6 To 4 on hiteistä kovin. Pankaa merkille Terry Kathin legendaarinen kitarakuvio ynnä wah wah -soolo, kolmen puhaltajan - James Pankowin, Lee Loughnanen sekä Walter Parazaiderin - kuumat vasket, basisti Peter Ceteran huuruinen laulu ja Danny Seraphinen imevä rumpukomppi. Kolmen minuutin single-edit happorockista nousi myös brittilistan top kymppiin.



Kappaleesta Meanwhile Back At The Ranch -tv-spesiaalia varten vuonna 1974 kuvattu musiikkivideo näyttää Chicagon jäseniä sekä vaimoja ja naisystäviä ulkoilmaharrastustensa parissa.



Chicago-levyllä on kolme pitempää biisikokonaisuutta, joista pasunisti James Pankowin säveltämä kolmetoistaminuuttinen Ballet For A Girl In Buchannon sisältää albumin kaksi muuta top ten hittiä Make Me Smile ja Colour My World.

Alla Ballet... livenä 1970 Massachusettsin Tanglewoodissa. Ensimmäisessä osassa nähdään ja kuullaan Terry Kathin laulama Make Me Smile, Robert Lammin laulama So Much To Say, So Much To Give sekä instrumentaalit Anxiety's Moment ja West Virginia Fantasies.



Liven toisessa osassa Terry Kathin laulamat Colour My World ja Now More Than Ever sekä näiden väliin sijoittuva instrumentaali To Be Free:



Chicagon alkuvuosien johtohahmo Terry Kath oli perimätiedon mukaan Jimi Hendrixin mielestä maailman paras kitaristi, ja vaikutteet kulkivat myös hänen suuntaansa. Miesten samankaltainen peruna suussa mylvivä laulutyyli ja äänenväri kuuluu albumin jatsahtavalla avausraidalla Movin' In.



Chicagon säveltäjät tarjoilivat laulujaan auliisti muiden jäsenten vokalisoitaviksi. Kathin polveilevan albumin kakkosraidan The Road laulaa puolestaan soft rock -mies Peter Cetera.



Kakkosalbuminsa jälkeen Chicago ehti tehdä vielä seitsemän mainiota studiolevyä ennen kitaristi Kathin tapaturmaista kuolemaa tammikuussa 1978. Siirtyminen kohti popimpaa ja softimpaa tyyliä alkoi toki jo aikaisemmin.

Lammin ja puhaltajakolmikon vetämä Chicago-kokoonpano keikkailee edelleenkin. Kaksi vuotta sitten ilmestyneen Stone Of Sisyphus -albumin julkaisun lähes viidentoista vuoden viivästymiselle vetävät vertoja vain Smile ja Chinese Democracy.

Lauluharmonioineen beatlemaisen Wake Up Sunshinen säveltäjä Robert Lamm laulaa itse. Huomioikaa biisin ja tämän päivityksen vekkuli lopetus.

Duran Duran: Pop Trash (2000)

Yökerhorockin esi-isä Roxy Music käväisi Suomessa viime viikolla. Tällä viikolla Levykeitaassa esittäytyvät seuraavan sukupolven oppipojat Duran Duran dekadenteimmillaan.

Kymmenen vuotta sitten ilmestyneen Pop Trash -albumin kantta koristaa viihdetaiteilija Liberacen tekohelyillä päällystetyn limusiinin nokka. Raukean romanttista länsirannikon soft rockia ja koksunokkaista silikoni-electronicaa yhdistelevä, itseironisesti nimetty ja osuvasti Walt Disney Companyn omistamalla Hollywood Records -merkillä julkaistu Pop Trash on Duran Duranin pitkäsoitoista aliarvostetuin.

Vuosituhannen lopun viisi viimeistä vuotta olivat Duran Duranille kovia aikoja. Alunperin bändin esikuville kunnianosoitukseksi tarkoitetun coveralbumin julkaisu viivästyi, ja valmis Thank You (1995) osoittautui yhtyeen uran suurimmaksi pettymykseksi. Levy-yhtiö EMI ei enää halunnut panostaa yhtyeen uuden materiaalin markkinointiin ja jätti Medazzalandin (1997) julkaisematta Euroopassa. Lisäksi yhtyeen muinaista poikabändin mainetta ylläpitänyt komein hunksi, basisti John Taylor erosi yhtyeestä kesken Medazzalandin levytysten kutistaen bändin laulaja Simon Le Bonin, kosketinsoittaja Nick Rhodesin ja kitaristi Warren Cuccurullon trioksi.

Kaksikymmenvuotisen Duran Duran -uransa varrella hieman elähtäneet playboyt Le Bon ja Rhodes sekä vuosikymmenen ajan mukana seurannut uskollinen sotaratsu Cuccurullo saavuttivat Electric Barbarella -singlellä pikkuhitin USA:ssa 1998 ja Britanniassa vuotta myöhemmin. Koko uran jatkunut yhteistyö EMI:n kanssa oli kuitenkin päättynyt. Levymogulit antoivat triolle oikeudet Medazzalandiin, mutta albumin myöhäsyntyisen julkaisun sijaan yhtye päätti ryhtyä valmistelemaan uutta pitkäsoittoa, Pop Trashia.

Le Bonin valkoisen paperin kammo - mies ei pystynyt kirjoittamaan uutta materiaalia - jätti laulunkirjoittamisen Rhodesin ja Cuccurullon niskoille. Laulunkirjoittajaduolla oli vuosina 1995-2001 Duran Duranin ohessa TV Mania -yhtye, jolle alunperin tarkoitetut biisit edustavat Pop Trashin kokeellisempaa materiaalia. TV Mania on myös kreditoitu albumin tuottajaksi. Paikoitellen levyllä sorrutaan ajankohdalle ilmeisen tyypilliseen ylikompressointiin.

Mars Meets Venus lienee yksi TV Mania -biiseistä. Leikkaa ja liimaa -menetelmällä deitti-ilmoituksista koottua lyriikkaa, monotonista laulumelodiaa ja raskasta yhdeksänkymmenlukulaista synth rock -jytää piristää vaikka päälleliimatunkin oloinen Duran Duran -kertosäe.



Levykeitaassa ei näköjään päästä Elviksestä eroon kirveelläkään. Hallucinating Elvis livenä Italiassa:



Kolmas TV Mania -kappale voisi olla albumin luontevimmin groovaava raita Lava Lamp. Livetaltiointi on New Yorkin Jones Beachilta.



Kitaristi Cuccurullon panos näyttäytyy vahvana koko levyllä, mutta etenkin albumin päättävässä, raska(ssouituis)inta Duran Durania edustavassa biisissä Last Day On Earth. Kappale julkaistiin singlenä Japanissa.



Edelleen raskas, mutta edellistä paljon vetävämmän laulumelodian omaava kappale on promosinglenä Italiassa julkaistu Playing With Uranium.



Pop Trashin sumean ytimen muodostavat Ordinary World -hitin kaavaa toistavat, uneliaat ja rappioromanttiset soft rock -balladit, joista tunnetuin on avaussingle Someone Else Not Me. Biisistä tehty, psykedeelisistä Beatles-videoista muistuttava promoklippi on ensimmäinen kokonaan Flash-tekniikalla työstetty musiikkivideo kautta aikain.



Someone Else Not Me ei pyörinyt radio- ja tv-kanavilla paria viikkoa kauempaa, ei yltänyt Britanniassa top 50:een, eikä saanut USA:ssa lainkaan listasijoitusta. Sääli, sillä kyseessä oli hyvä biisi hukattavaksi. Le Bon äänitti kappaleesta myös espanjan- ja ranskankieliset versiot, ja biisi oli sentään hitti Latviassa.

DJ Huukia lainatakseni; pelekkää pommia on myös koukkuilevarytminen balladi Starting To Remember. PAM PAM!



Le Bon väittää Storytellers-ohjelmassa, että Rhodes ja Cuccurullo sävelsivät kappaleen Pop Trash Movie alunperin Blondie-yhtyeelle. Totta tai tarua; nimibiisistä tuli yksi albumin hienoimmista hetkistä.



Lady Xanax leijailee kevyesti raskaasti puuteroituun chorukseensa. Modernia psykedeliaa.



Albumin viidestä ässäballadista viimeinen on The Sun Doesn't Shine Forever. Majesteetillinen melodia. Tänään on vuoden pisin päivä, eli oikeasti juhannuksen pitäisi olla tänään. Tämä surumielinen biisi sopii hyvin myös juhannuksen jälkeisiin pimeneviin iltoihin.



Menestyksekkäistä promokiertueista huolimatta Pop Trash -albumi oli myynnillisesti yhtä kuin kuollut. Sopimus Hollywood Recordsin kanssa nuukahti saman tien. Simon Le Bon aneli John Tayloria palaamaan, ja heti seuraavana vuonna kaikki Taylorin "veljekset" sisältävä klassinen Duran Duran -kokoonpano alkoi työstää materiaalia bändin comeback-levyä Astronaut varten.

Jenni Vartiainen lämppää Ruisrock-perjantaina Ozzy Osbournea. Tämäkin kappale varmaan kuullaan.