Käsittelin Blowflyn debyyttialbumin a-puolta pari viikkoa sitten täällä. Soulmies Clarence Reidin alter ego on juuri nyt tavallista ajankohtaisempi samannimisen tuoreen dokumenttielokuvan ansiosta. Tällaisia Anvil-dokkarin kaltaisia rainoja antisankareista on kiva katsella, vaikka ohjaajan tarpeeton pyrkimys myötähäpeän herättämiseen vähän häiritseekin. Traileri antaa kuvan jonkinlaisesta tosielämän The Wrestleristä. Pakko katsoa.
The Weird World of Blow Fly -LP:n b-puoli on alkuperäisten versioiden osalta a-puolta mielenkiintoisempi. Eikä vähiten seuraavan biisin ansiosta. Bob Kuban and The In-Menin vuonna 1966 levyttämä pop-hitti The Cheater oli itselleni entuudestaan täysin tuntematon biisi. Kuban kertoo laulussa pettämisestä, ja vuonna 1983 laulaja päätyi itse vaimonsa rakastajan murhaamaksi. Tässä olisi elämänkertaelokuvan paikka, mutta Kuban taitaa olla sellaisen aiheeksi ihan liian tuntematon.
Koska edellisessä Blowfly-postauksessa jäi mainitsematta albumilla soittavien muusikoiden nimet, niin mehustellaan miami soulin kermalla nyt tässä: bassoa soittavat George "Chocolate" Perry ja Richard Finch, kitaraa Jerome Smith ja Little Beaver, koskettimia Timmy Thomas ja Benny Latimore sekä rumpuja Robert Ferguson. Jousista ja puhaltimista vastaa Mike Lewis Orchestra. Mainosti potkiva The Eater alkaa lyhyen Weird World -teeman jälkeen.
Kitaristi Tony Joe Whiten jo vuonna 1962 kirjoittama biisi Rainy Night In Georgia oli R&B-viihdyttäjä Brook Bentonin viimeinen iso hitti vuodelta 1970. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin taltioitu live on lähes identtinen alkuperäisen hittiversion kanssa.
Odd Balls -raidan alkuperästä en saanut selvyyttä ahkerallakaan guggeloinnilla. Jotkin yhtä hakoteillä olevat nettilähteet väittivät, että Reid olisi levyttänyt kappaleen jo aikaisemmin 60-luvulla. Biisi on jotenkin tutunkuuloinen, mutta saattaa olla jopa Blowfly-originaali. Jos joku tietää vastauksen, niin laittakoon kommentteihin, pliis! Palkkiokseen tietäjä saa valtavat määrät kunniaa ja ihailua.
Can I Change My Mind oli chicago soul -artisti Tyrone Davisin ensimmäinen ja tunnetuin hitti vuodenvaihteesta 1968/1969. Oheinen live on taltioitu myöhempinä vuosina. Laulusoul-skenessä arvostettu Davis jatkoi aktiiviuraansa 2000-luvun alkuvuosiin asti. Blowflyn versio ei ole kaikkein ilmiselvimpiä väännöksiä.
James Brownin iso vuoden 1966 hitti It's A Man's Man's Man's World löytyi hienona videona y-tuubista, joten pakko se oli tähän linkittää ihan kiusallakin. Ei ole todennäköisesti nähtävillä pitkään. Blowflyn versio tuo ainakin pienen hymyn huulille.
Pitääkö pokka? Blowfly on vääntänyt Michael Jacksonin Motown-soolohitistä With A Child's Heart vähintäänkin mauttoman version. Kuusitoistavuotiaan Jacksonin esiintymistä Soul Train -ohjelmassa edeltää pieni haastattelu. Jos pääsisin käymään Joensuussa 16.-20.11.2011, niin menisin katsomaan Rokumenttifestivaalilla esitettävää elokuvaa Soul Train: The Hippest Trip in America.
Kaikkien blueskitaristien isoisä B.B. King teki vuonna 1970 kuuluisan version pianisti Roy Hawkinsin vuonna 1951 levyttämästä R&B-hitistä The Thrill Is Gone.
Ympäri käydään. The Weird World of Blow Fly -LP:n päätöskappale Outro on vuorostaan sämplätty kalifornialaisen Jurassic 5 -yhtyeen letkeälle rap-hitille ja albumin nimikappaleelle Quality Control (2000).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti