torstai 29. syyskuuta 2011

Nikki D: Daddy's Little Girl (1991)


80- ja 90-lukujen taitteessa julkisuuteen nousi useita päteviä naispuolisia räppereitä, joista suurin osa valitettavasti katosi jokusen singlen ja korkeintaan parin albumin jälkeen. Yksi heistä oli yhden pitkäsoiton julkaissut Nichelle "Nikki D" Strong, jonka hakukoneet helposti sekoittavat tukkametalliyhtye Mötley Crüen basisti Nikki Sixxiin tai näyttelijätär Nikki Danielle Mooren aliaksiin.

En valitettavasti saanut Nikki D:n vaiheista selville juuri mitään, mutta olen koonnut oheen kaiken Youtubesta löytämäni materiaalin. Vuonna 1989 Sonyn hip hop -alamerkki Def Jam teki levytyssopimuksen Nikkin kanssa.

Ensihavainto Nikkistä oli hänen vierailunsa Def Jamin R&B- / quiet storm -laulajatar Alyson Williamsin hittisinglellä My Love Is So Raw (1989). Williamsin ensimmäinen LP Raw herätti Def Jamin julkaisuna paljon huomiota Britanniassa ja jopa meillä Suomessa, jolloin bongasin Nikkin MTV:n esittämältä videolta. Nikki oli mukana myös Williamsin euroopankiertueella.



Def Jamin vakionaama Sam Severin (mm. Tashan ja 3rd Bass) tuottama debyyttisingle Lettin' Off Steam sai MTV:llä todella paljon näkyvyyttä. Biisillä ja videolla fiittasi levymerkkikolleega Public Enemyn koiranleuka Flavor Flav.

Video alkaa katkelmalla Smooth Icen tuottamasta singlen b-puolesta (Gotta) Up The Ante For The Panties. Molemmat kappaleet löytyvät Nikkin albumin cd-versiolta, mutta vinyyliltä vain viimeksimainittu.



Lettin' Off Steamin imevä kuvio on sämplätty Hot Wax -levymerkille levyttäneen The Politiciansin loistavasta funk-kappaleesta Free Your Mind (1972).



Nikki D:n varsinaisen läpimurron piti tapahtua albumin nimibiisillä Daddy's Little Girl. Kappale kohosikin Billboardin rap-tilaston ykköseksi ja dance-listan kymmenenneksi. Muita listamerkintöjä ei tainnut irrota lukuunottamatta vaatimatonta sijoitusta Britannian singletilaston häntäpäässä. Parempitasoisen videon upotus blogiin on jälleen kerran estetty, katsotaan miten kauan seuraava klippi löytyy Youtubesta.



Löysin kappaleesta myös playback-esityksen. Nikki ja taustalla skrätsäävä dj eivät ihan vakuuta.



Daddy's Little Girlin taustat on tietenkin napattu suoraan laulajatar Suzanne Vegan kappaleesta Tom's Diner (1987). DNA-pseudonyymin takana piileskelleet brittiläiset tuottajat Nick Batt ja Neal Slateford risteyttivät luvatta Vegan hyräilevän puhefolkin Soul II Soul -kompin kanssa.

Vegan levy-yhtiö A&M ei ruvennut taistelemaan DNA:n kanssa oikeudessa, vaan otti remiksauksen jakeluunsa. Singlestä tuli huikea kansainvälinen menestys vuonna 1990, ja se soi kaikkialla edelleen Daddy's Little Girlin julkaisun aikaan.



Yksinkertainen syy siihen, että Daddy's Little Girl -kappaleesta ei tullut muhkeaa mainstream-hittiä olikin, että listoilla jo ollut DNA:n miksaama alkuperäisversio oli parempi. Sitä kopioimalla ei Nikkin versiolle saatu soittoaikaa.

Virhearvioinnin takana oli todennäköisesti liuta koloihinsa luikkineita Sonyn pukumiehiä, mutta historia vierittää syyn armotta biisin tuottajan Sidney "S.I.D." Reynoldsin (muita asiakkaita Queen Latifah ja Naughty By Nature) niskoille.

Albumi floppasi pahasti jämähtäen R&B-albumilistan sijalle 54, ja myi aina yhtä luotettavan wikipedian mukaan (USA:ssa?) vain 44 000 kappaletta. Tämä on ja oli "Def Jamin ensimmäinen naispuolinen rap-artisti" -ennakkohypeen verrattuna hämmästyttävän vähäinen määrä. Osa ylijäämälevystä löysi tiensä Eurooppaan, missä ne - mukaanlukien oma kappaleeni - myytiin pois pilkkahintaan.

Puolet Daddy's Little Girl -levyn biiseistä löytyy Youtubesta. Busta Rhymesin The Leaders of The New School -bändin tuottamista raidoista ei valitettavasti löydy ainuttakaan näytettä.

Albumin seuraavaksi singleksi irroitettiin jälleen S.I.D.:n tuottama Hang On Kid. Kevyt Queen Latifahia ja kouluun sijoittuvan videon puolesta Monie Lovea muistuttava pop-rap jäi ilman tilastomerkintöjä. Fiittaavan räpperin nimeä ei löydy levyn kansitiedoista. Kuka mahtaa olla kyseessä?



Myös Hang On Kidin kääntöpuolelle päätyi Smooth Icen tuottama ja legendaarisen Large Professorin remiksaama albumiraita Your Man Is My Man. Toisen naisen näkökulmasta sanoitettu biisi on paljon singlen a-puolta iskevämpi ja gruuvaavampi funk-biisi. Sen hukkaaminen oli jälleen yksi virhearvio.



Public Enemyn klassikkolevyjen taustoista vastanneen The Bomb Squad -tiimin jäsen Eric "Vietnam" Sadler tuotti albumille sen viimeiseksi singleksi lohkaistun kappaleen Wasted P!*#y. Lettin' Off Steamin jalanjäljissä kulkeneella muhkeataustaisella funkbiisillä Nikkiä markkinoitiin taas hieman aggressiivisempana ja kovempana mimminä, mutta valitettavasti uskottavuus oli jo tainnut mennä.



Sonylta ei yritystä puuttunut. Soul-jazz -laulajatar Saden hittibiisiä sämpläävä, S.I.D.:n tuottama tanssikappale 18 And Loves To Go oli mainio yritys jatkohitiksi. Promona julkaistu biisi ei kuitenkaan herättänyt klubeilla tai radioasemilla niin paljoa kiinnostusta, että singlen kaupalliseen julkaisuun olisi enää vaivauduttu.



Albumin viimeiseksi näytteeksi löytyi vielä Lettin' Off Steamin promovideon aloittanut b-puoli Gotta Up The Ante For The Panties.



Nikki D:n vuonna 1993 Sonyn Flavor Unit -alamerkillä ilmestynyt, S.I.D.:n tuottama paluusingle Freak Out nousi rap-listan 20. sijalle. Sen pohjalta levy-yhtiö ei lähtenyt julkaisemaan uutta albumia. Nikki työskenteli kuitenkin Flavor Unitin palkkalistoilla.



Viimeinen havaintoni Nikkistä on kuuden naisräpperin kollektiivin Buds International Distribution -pikkumerkillä julkaisema Six-Pack -biisi (1998), mihin Nikki kenties sopimusteknisistä syistä osallistui Nicki D -nimellä.

Muut osallistujat olivat projektin vetäjä Paula Perry, Rah Digga, Heather B, Precious P ja Gurun sekä juuri beatboksaaja Felix Zengerin levyllä fiitannut Bahamadia.



Musiikkiuransa jälkeen Nikki on työskennellyt Def Jamin perustajan Russel Simmonsin hip hop -muotimerkkien palveluksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti