Levykeidas-spesiaali: vuoden 2020 ennakkomaistiaiset

Mahtaakohan Levykeidasta olla olemassa vuonna 2020? Olenko vielä silloin hengissä? Ovatko potentiaaliset lukijani hengissä - ja tärkeä kysymys - onko heitä?

Leikitään hetki, että on vuosi 2020, ja Levykeidas on vielä olemassa. Käsittelen blogini joka neljännessä kirjoituksessa vuonna 2010 ilmestynyttä albumia. Vuosi 2010 on ollut kaikesta päätellen hyvä albumivuosi, ja ajan mittaan tuona vuonna ilmestyneet albumit ovat alkaneet saada sijoituksia jopa kaikkien aikojen parhaimmiksi rankattujen levyjen listoilla. Joka tapauksessa vuosikymmenen alun albumit ovat pärjänneet hyvin musiikkisivustojen 2010-luvun levyjen listauksissa.

Vuoden 2010 parhaaksi ulkomaiseksi albumiksi rankkaamani Ariel Pink's Haunted Graffitin läpimurtolevy Before Today on muun muassa Pitchforkin 2010-luvun levyjen kärkisijoilla, joten se ei ole kaikkein potentiaalisinta Levykeidas-materiaalia. Kotimaisesta ykköslevystäni Magenta Skycoden Reliefistä on tullut laajalti arvostettu modernin popin klassikko, joten tuskin siitäkään tulee kirjoiteltua sen enempää tällä foorumilla.

Kotimainen kakkosalbumini Circlen Rautatie on yhtyeen NWOFHM-aikakauden huipentuma. Levy on noussut melkoiseen kansainväliseen kulttiasemaan, joten sitä ei varmaan käsitellä keitaalla. Sen sijaan pitkän linjan pop-veteraanin Robert Schneiderin The Apples In Stereo -bändin täysosuma Travellers in Space and Time täyttänee unohdetun klassikkoalbumin tunnusmerkit.

Schneiderin sokerinen Electric Light Orchestra -trippailu ei ole ihan joka pojan kamaa. Albumilta lohkotun Dance Floor -singlen videolla näyttelee sormusten herra ja Simian- levy-yhtiön pomo Elijah Wood.



Ulkomaisten albumieni pronssitilan napannut Janelle Monaen The ArchAndroid on noussut omaperäisellä scifi-r&b -tyylillään toinen toistaan muistuttavien naisartistien levyjen joukossa arvoon arvaamattomaan. Historia muistaa todennäköisesti Lady Gagan, mutta ei ehkä esimerkiksi Ke$han saavutuksia. Monaen arvostus tulee pysymään ja paranemaan.

Kotomaan kolmoseni Sweatmaster julkaisi vuonna 2010 ehkä parhaan ja sävykkäimmän albuminsa Dig Up The Knife, mutta sen musiikki ei tavoittanut ajan zeitgeistia eikä myöskään suurta menestystä. Oikean rockin alati kapeneva markkinarako Disturbed-möyryämisen ja autotunepunkin välissä oli liian ahdas. Vuonna 2020 arvostetun konkariyhtyeen vähälle huomiolle jäänyt huippulevy on selvää Levykeidas-materiaalia. Toinen singlelohkaisu Run Run kuulostaa tältä.



Ulkomaisten albumien listallani neloseksi kivunnut Hot Chipin One Life Stand oli ensi kuulemalta pettymys, mutta kasvoi lopulta korvissani yhtyeen tähän asti parhaaksi levyksi. Mahtava keikka elokuussa Tukholman Popaganda 2010-festivaaleilla lunasti lopullisesti yhtyeen paikan vuosilistalla. Veikkaan, ettei lontoolaisten ikinörttien albumi nouse ikinä niin arvostetuksi, etteikö Levykeidas voisi siihen tarttua. Levyn nimikappale kertoo muun muassa suhteestani bändiin - se tulee kestämään koko elämän.



Kotimaisen listani yllätysnousijaksi kohosi albumiaan kuusi vuotta valmistellut Uusi Fantasia, jonka laulajakonkari Freemanilla vahvistettu Liian myöhään -single oli loppuvuoden kovin kotimainen hitti.

Muu Heimo-albumin matsku voi olla suurelle yleisölle liian kulmikasta, mutta mahtavia remiksejä on tuloillaan. Heimo on potentiaalinen Levykeidas-levy, mikäli ei sitten remiksit sisältävän uusintapainoksensa voimin nouse ihan itsestään selvään klassikkoasemaan.



Toisen Op:l Bastards -taustaisen huipputrion albumin, K-X-P:n debyytin, nenän edestä kotimaan listan viidennen sijan vei laser metalin kärkitrio Nightsatan.

Midnight Laser Warrior -levy ilmestyi sen verran myöhään, että jäi pois useimpien kriitikoiden listoilta. Oheinen Tomi Palsan livevideo Steel Diamond IV:sta on kuvattu Dynamon levynjulkistamistilaisuudessa. Lavalla yllätysvierailee Reverend Bizarre -yhtyeen Albert Witchfinder.



Ruotsalaisen laulajatarveteraani Robynin Body Talk -trilogia oli vekkuli tapa pitää fanien kiinnostusta yllä koko vuoden. Varsinainen Body Talk on oman suosikkilistani ulkomaisen puolen viides, kuuntelua ja soittoa kestävä elektro-pop -albumi vailla täytebiisejä. Kukkarolle käyvä julkaisutapa ei toivottavasti yleisty.

Robynin takana listallani kurkki muiden muassa hulppeat 10.0 pojoa Pitchforkilta kuitannut Kanye West -albumi, jonka on suoranainen pakko sisältyä kriitikkosaitin vuosikymmenen parhaiden levyjen listalle. Robynin albumi unohdettaneen kymmenessä vuodessa, mutta ei siltä ansioita puutu. Viimeisin singlelohkaisu on täysillä puskeva poppiversio jo Body Talk Pt. 2 -EP:llä akustisena julkaistusta Indestructible-biisistä.