Levykeitaassa otan kuunteluun vuosikymmenten takaisia albumeita. Osa levyistä on minulle vanhoja tuttavuuksia, osa uunituoreita hankintoja. Motiivini: mainion musiikin ilosanoman levittäminen genrestä riippumatta. Tervetuloa keitaalle!
perjantai 30. heinäkuuta 2010
V/A: Xanadu - From The Original Motion Picture Soundtrack (1980)
Kolmenkymmenen vuoden takaisen kuuman kesän ykköshitti Xanadu oli peräisin samannimisestä musikaalista. Elokuvaa on pidetty hieman aikaisemmin ensi-iltaan ehtineen Can't Stop The Musicin ohella originaalin discokauden ultimaattisimpana kalkkunana. Mitä väliä? Xanadun korkeat tuotantoarvot, yliampuvat tai alimitoitetut näyttelijäsuoritukset ja käsittämätön juoni ovat äärimmäisen viihdyttäviä. Näennäis-yhteiskuntakriittisellä ja -realistisella otteellaan briljeeraavat halpikset Saturday Night Fever ja Flashdance ovat kenties arvostetumpia leffoja, mutta ne ovat tylsiä taide-elokuvia Xanaduun verrattuna.
Can't Stop The Musicin naispääosan aiemmin hylänneelle jääkuningatar Olivia Newton-Johnille Xanadu näyttäytyi mahdollisuutena uusia Grease-elokuvalla saavutettu huikea menestys John Travoltan rinnalla. Diskotanssin kuningas ei Xanadun miespäärooliin kuitenkaan vaivautunut. Mad Max -pikkufilmillä mainetta saanut Mel Gibson oli kakkosehdokas, mutta häntä ei Newton-John puolestaan kelpuuttanut. Miespäästatistin osaan valittiinkin sitten entuudestaan tuntematon Michael Beck.
Xanadu perustuu löyhästi Rita Hayworthin tähdittämään Down To Earth -fantasiamusikaaliin vuodelta 1947. Viileänvaalea Newton-John näyttelee kreikkalaista jumalatar Terpsichorea, joka yhdessä pökkelön Beckin köyhän taiteilijan ja musikaaliveteraani Gene Kellyn esittämän rikkaan orkesterinjohtajan kanssa avaa rullaluisteludiskon. Toinen toistaan mahtipontisempi musikaalinumero seuraa musiikkivideopotpurin tavoin.
Vaikka elokuva menestyi kehnosti, sen soundtrack-albumi myi platinaa, ja levyltä lohkottiin kuusi hittisingleä. Albumilla on normaalien A- ja B-puoliskojen sijaan ONJ- ja ELO-puolet. Newton-Johnin luottomies ja rautalankaveteraani John Farrarin säveltämän ja tuottaman ONJ-puolen avaava midtempoinen soft rock -biisi Magic viihtyi USA:n pop-listan ykkösenä peräti neljä viikkoa. Se on tänäkin päivänä Newton-Johnin kaikkien aikojen toiseksi suurin hitti.
Edellä nähdyn aikuisempaa imagoa esittelevän musiikkivideon oheen laitan yleisön edessä esitetyn playbackin, jossa Newton-Johnin imago on vielä mormooninpuhtoista vuosimallia 1980.
Electric Light Orchestran nokkamies Jeff Lynnen säveltämän ELO-puolen päättävä, Newton-Johnin laulama nimikappale on hieman kulahtanut mutta joka tapauksessa ihana biisi. Elokuvasta napattu versio sisältää räjähtävien visuaalien lisäksi muun muassa countrydiscoa - 14 vuotta ennen Rednexiä. Xanadu on ELO:n ainoa listaykköseksi asti Britanniassa noussut single.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Lynne julkaisi biisistä tekemänsä sooloversion Electric Light Orchestra -nimen alla. ELO-fanille antoisa kuriositeetti häviää alkuperäiselle.
Albumin kolmanneksi isoin hitti oli Electric Light Orchestran All Over The World, mikä jäi rapakon molemmin puolin vain nipin napin singlelistojen top 10:n ulkopuolelle. Biisiä voi pitää unohdettuna klassikkona, sillä Xanadu-albumiahan ei yleensä lasketa oikeiden ELO-albumien joukkoon. Ylläolevasta linkistä voi käydä katsomassa elokuvaversion. Alla biisi vain audiona.
Xanadun neljänneksi kovin hitti oli Newton-Johnin Cliff Richardin kanssa esittämä duetto Suddenly. Kovasti Bee Gees -hittien melodiarakenteista mallia ottanut balladi nousi top 20:een sekä USA:ssa että Britanniassa. Kristittyä rockaria esittävä, muuttumattoman ulkomuotonsa perusteella kuitenkin Dorian Gray -tyyppisen sopimuksen tehnyt Richard teki disco- ja soft rock -vuosinaan 1976-1981 hyviä levyjä aina mainioon Wired For Sound -hittiinsä asti.
Edellisen kanssa melkein tasoissa hittien välisessä listakisailussa oli Electric Light Orchestran toinen helmi, ELO-puolen avausraita I'm Alive. Sähkövalo-orkesteri oli jo edellisellä Discovery-albumillaan kutistunut vokalisti ja multi-instrumentalisti Jeff Lynnen, kosketinsoittaja Richard Tandyn, rumpali Bev Bevanin ja basisti Kelly Croucuttin kvartetiksi. Massiivisten, vaikeasti liikuteltavien sinfoniaorkesterisointien sijaan yhtye keskittyi yhä kompaktimpaan muutaman minuutin pop-biisikaavaan.
Albumin kuudes listahitti (UK #21) oli Electric Light Orchestran balladi Don't Walk Away. Animaatiosta vastasi juuri Walt Disney Productionsin palveluksesta eronnut Don Bluth.
Harva muistaa, että levyllä esiintyi ELO:n, Newton-Johnin ja Richardsin lisäksi myös The Tubes -yhtye. Teatraalisella shock rock -imagolla uransa aloittanut bändi soitti Newton-Johnin kanssa big band swingiä ja soft rockia naittavalla raidalla Dancin'.
Edellä esiteltyjen raitojen lisäksi soundtrack-albumilta löytyy vielä Newton-Johnin Gene Kellyn kanssa duetoima uusvanha Whenever You're Away From Me, herttaisen yhdentekevä hituri Suspended in Time sekä ELO:n The Fall. Koska omanarvontuntoiset divarinpitäjät eivät Xanadu-albumia ole hyllylle asti usein kelpuuttaneet, on naarmuttoman ja ehjäkantisen kappaleen hankkiminen vaatinut notkeita polvia ja useampienkin hyllyjen alapuolelle sijoitettujen pölyisten pahvilaatikkojen penkomista. Aliarvostettu kokoelma on varmasti sen ja siihen sijoitettujen kolikoiden väärti. Happy hunting!
Tunnisteet:
Cliff Richard,
disco,
Don Bluth,
Electric Light Orchestra,
Jeff Lynne,
John Farrar,
Olivia Newton-John,
soft rock,
soundtrack,
Tubes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Leffaa en ole nähnyt, mutta tuo nimikappale on ihan valtava suosikki. Ihana todellakin!
VastaaPoistaPari kertaa tullut teeveestä joskus, semmoista Subin kesäelokuvakamaa. DVD halvalla ois kyllä kiva yllätys!
VastaaPoistaELO:n ton ajan levyt ovat todellakin hiukka aliarvostettuja. Xanadun lisäksi Time(81) on ihan muotovalio albumi...
VastaaPoistaJep, Time on hyvä! Mullahan on jopa yksi ELO Part II:n LP, mutta meininki ei ilman Lynneä oikein irtoa.
VastaaPoista