Uskaltauduin kirjastoon Poplaarin innoittamana (käyn siellä toki muutenkin säännöllisesti). Lainasin uudelleen Tom Doylen kirjoittaman Billy Mackenzie -elämäkerran The Glamour Chase (1998). Kymmenisen vuotta sitten kirja aukaisi mukavalla tavalla alekoreista ja kirppareilta kerääntynyttä The Associates -levyjen kokoelmaa. Skottilaisen new wave- ja post punk- bändi The Associatesin laulaja Billy Mackenzie oli valloittava ja karismaattinen persoona, mutta myös omalla tavallaan sietämätön diiva ja vaikea artisti. Komea ja atleettinen kaveri neljän oktaavin äänialalla oli kuin luotu pop-tähdeksi, mutta teki itsemurhan lähes unohdettuna, tammikuussa 1997.
Tähteyden tavoittelu koitui Mackenzien kohtaloksi. Kitaristi Alan Rankinen kanssa perustetun The Associatesin nousujohteinen indie-ura katkesi sopimukseen Warnerin kanssa. Iso levy-yhtiö julkaisi duon menestyksekkäimmän albumin Sulk, mutta Mackenzie oli haluton promotoimaan levyä USA:n kiertueella. Rankine erosi duosta ja Mackenzie jatkoi syöksykierteeseen luisunutta uraansa The Associates -nimikkeen alla vuoteen 1990 saakka.
Sulkin jälkeiset The Associates -levytykset jäivät vaille mainittavaa listamenestystä. Lukemattomia työvuosia ja satojatuhansia puntia Mackenzieen panostanut Warner kieltäytyi julkaisemasta Doylen elämäkerralle nimen antanutta The Glamour Chase -albumia, koska ei enää halunnut panostaa uuden floppilevyn markkinointiin. Mackenzie sai Warnerilta kenkää tammikuussa 1989, ja levy julkaistiin lopulta vuonna 2003.
Mackenzie löysi uuden kodin Virgin-yhtiön Circa-alamerkiltä. Aikaisempaa vaatimattomammista ennakoista huolimatta Mackenzie panosti biisintekemiseen innolla, vaikka hieman epäortodoksisesti. Mackenzie ei osannut soittaa mitään instrumenttia, eikä omistanut edes kasettinauhuria, vaan hyräili rakkaiden vinttikoiriensa kanssa nummilla samoillessaan ideoimansa laulunsanat ja melodianpätkät tuoreeltaan lontoolaisen managerinsa puhelinvastaajaan. Vuorovaikutusta ei suuresti helpottanut se, että Mackenzie ei omistanut edes kotipuhelinta. Häntä piti tavoitella soittamalla puhelinkioskiin, johon vastanneet henkilöt koittivat löytää häntä langan päähän. Ennen pitkää Mackenzie taivuteltiin muuttamaan levyntekoa varten Lontooseen.
Albumin tuottajaksi löytyi australialaislähtöinen äänittäjä ja miksaaja Julian Mendehlson, jonka cv:n kirkkain tuotantokrediitti lienee tänäkin päivänä vuonna 1987 ilmestynyt Pet Shop Boys -single It's A Sin. Tuo eurodiscon klassikko on puhkisoitettunakin niin pysäyttävä biisi, että ansaitsee videonsa tähänkin kirjoitukseen.
Kiilloitellusta ja ylikaupallisesta soundista syytetty Mendehlson toi levyprojektiin tervettä järkeä ja käytännöllisyyttä Mackenzien suuruudenhulluuden vastapainoksi. Kun Neneh Cherryn manageri-aviomies Cameron McVey vieraili stuodiolla kehuskelemassa vaimonsa Manchild-singlen kolmellakymmenellä jousisoittajalla, Mackenzie ilmoitti parastaikaa työskentelevänsä kolmekymmentäviisihenkisen orkesterin kanssa. Todellisuudessa albumilla soitti vähän yli parikymmentä muusikkoa, ja se saatiin valmiiksi kahdeksassa viikossa.
Mielipuoli siitä, pitäisikö valmis albumi julkaista soololevynä vai The Associates -nimellä vaihteli suurinpiirtein päivittäin. Kuudentena ja viimeisenä uutta materiaalia sisältäneenä The Associates -albumina päivänvalon nähnyt Wild and Lonely ei viittaa nimellään Mackenzien persoonaan, vaan yhteen hänen whippet-vinttikoiristaan, suomalaisittain vipukoistaan. Levyjulkkarit järjestettiin vinttikoirien juoksukilparadalla.
Wild and Lonely floppasi pahasti nousten julkaisuviikollaan brittien albumilistan sijalle 71. Iso erä vinyylialbumia löysi kohta tiensä Anttilan alekoreihin 4,95 markan kappalehintaan. Laulajana Mackenzie oli parhaimmillaan, mutta suuri yleisö oli kääntänyt selkänsä hänelle jo kahdeksan vuotta aikaisemmin. Synkeästi pulputtava ensimmäinen single Fever perustui Mackenzien mukaan tositapahtumiin, viitaten hänen neljätoistavuotiaana 22-vuotiaan prostitutioidun kanssa kokemaansa suhteeseen. Oheisessa klipissä on mukana myös Fever-singlen b-puolella ja 12" singlellä julkaistu Fever In The Shadows.
Fever ei mahtunut brittilistalla top 75:n joukkoon. Channel 4:n kesäkuussa 1990 taltioima live Glasgowin Georges-aukiolta osoittaa kuitenkin, että kotikentällään Mackenzie veti vielä melkoisen yleisön. Pääesiintyjänä The Associatesin jälkeen oli toki hyvin suosittu skottiryhmä Wet Wet Wet. Ennakkoon hermostuneen ja hyvin vähän treenanneen Mackenzien livepreesens muistuttaa tuskin sattumalta omalla kotikentällään joillekin tutumpaa Marianne S(ometimes) -yhtyeen laulaja Pekka Mäkistä.
Albumin avausraita ja kakkossingle Fire To Ice ei menestynyt sen paremmin, vaikka tyylillisesti biisi on lähempänä ajan uptempoista synteettistä souldiskoa Marc Almondin ja Rick Astleyn välimaastosta. Pakenevasta hiusrajastaan kärsineellä Mackienziella on levykeitaalle sopiva Elvis-peruukki ja videon ääni- ja kuvaraidan synkkakin on totuttuun tapaan täysin hukassa.
Albumin kolmas single, sen ehdottomaan parhaimmistoon kuuluva biisi Just Can't Say Goodbye on komea aikalaissoundinen tribuutti northern- ja philly soulille. Mackenzien mahtava ääni monasti myös unohdetaan, kun etsitään vertailukohteita Antony Hegartyn Hercules and Love Affairin riveissä laulamille discobiiseille.
Mendehlsonin tuotanto kuulostaa kummallisen muoviselta, vaikka esimerkiksi Calling All Around The Worldilla, mainiolla motown-henkisellä soul stomperilla on aito torvisektio. Viimeistään nyt, kun Jason Donovankin kokee rehabilitaation, täytyy Billy Mackenzien soolo-Associates ottaa vakavan uudelleenarvioinnin ja maineenpalautuksen kohteeksi.
Wild and Lonelyn b-puolelta löytyy edellisiä synkempisävyisempi nopea raita Something's Got To Give, josta seuraavaksi Glasgowissa taltioitu laulullisesti raaka, mutta ajoittain herkullisen yliampuva live-esitys.
Alkuperäisen Wild and Lonely -vinyylilevyn b-puolelta löytyvät loput neljä biisiä ovat Howard Hughesin pianon dominoimia balladeja. Mikäli kaikkien kappaleiden sovitukset olisivat niiden kaltaisia, albumia pidettäisiin yleisesti klassikkona. Tässä vielä televisiolive nimibiisistä.
Virgin elvytti Wild and Lonelyn jenkkijulkaisun takia vanhan Charisma-levymerkin, ja Mackenzie rundasi kolme viikkoa promoamassa albumia USA:n medialle. New Yorkissa The Associatesin ympärille oli vuosien varrella muodostunut jopa jonkinlaista kulttisuosiota, ja Circa oli valmis panostamaan toiseen albumiin Mackenzien täysmittaisen comebackin aikaansaamiseksi. Alan Rankinen ja Mackenzien välinen musiikillinen yhteistyökin saatiin hetkeksi uudestaan käyntiin, mutta uutta Associates-levyä ei enää saatu aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti