Nitzer Ebb: Showtime (1990)

Kaksi viikkoa sitten Hjalliksen hallissa vieraillut Nitzer Ebb julkaisi viime viikolla meillä itä-Euroopassakin (saatavilla myös USA:n kiertuepainos sekä ns. belgianpainos) kuudennen studioalbuminsa Industrial Complex. Edellisestä uutta materiaalia sisältävästä NE-pitkäsoitosta onkin ehtinyt kulua aikaa jo viisitoista vuotta, ja Showtimesta siis tasan kaksikymmentä vuotta.

Nitzer Ebb on Depeche Moden paha kaksoisveli - musiikillisesti. Yhtye on paitsi levyttänyt Mute-merkille, myös monasti lämpännyt DM:n kiertueilla, niin myös tämänvuotisilla Tour of the Universe -kiertueen Euroopan ja Venäjän keikoilla. Tyylikkäästi aikuistunut, silti sähköjäniksenä riehunut vokalisti Douglas McCarthy ja aisapari Vaughan Bon Harris eivät ole lainkaan hävinneet vetreydessä DM:n Dave Gahanille ja Martin Gorelle. Nitzer Ebb jatkaa siitä mihin viimeksi jäi: viidentoista vuoden takaisen Big Hit -albumin rumpali Jason Payne on kuvioissa mukana.

Deutsch-Amerikanische Freundschaft -duon eli DAF:n teutonisen electropunkin ja Killing Joke -yhtyeen aggressiivisen energian electronic body musiciksi eli EBM:ksi yhdistänyt bändi luopui kolmannella albumillaan Showtime yhdestä ja samasta jyskyttävästä biisikaavasta. Levyn tyrmäävä avausraita ja kolmas singlelohkaisu Getting Closer lienee silti parasta, mitä Nitzer Ebb on EBM-biisirintamalla tarjonnut.

Vaikka Nitzer Ebb ei käytäkään perinteisiä rock-instrumentteja, Showtime ei kuulosta vähäisimmässäkään määrin synapopilta. Levy on legendaarisen Mark Ellisin alias Floodin tuottamaa synarockia. Albumin kakkossingle Fun To Be Had alkaa rauhallisesti vain kiihtyäkseen edellistäkin kovemmaksi hypnoottiseksi EBM-jyskeeksi, mutta kaikkein parhaimmaksi palaksi yltää torvi- ja huilusämpleineen Yellon mieleen tuova, albumin varsinainen hittibiisi, sekopäisen aavemaisesti esitetty Lightning Man.

Singlebiisien ohella albumilta löytyy "industrialin Tom Waitsin", Foetusin mieleentuovia jazz- ja blues-vaikutteita esimerkiksi kakkosraidalla Nobody Knows ja seuraavallakin hitaasti eteenpäin kärisevällä tunnelmanluojalla One Man's Burden.

Vuoden 1990 alussa Nitzer Ebbin singlet olivat varsin korkealla USA:n dance-listoilla, mutta vuoden lopussa techno oli jo vallannut listat. Nitzer Ebbiltä varsinainen läpimurto jäikin saavuttamatta, vaikka uraa jatkettiin vähän riitaisissakin merkeissä vuosikymmenen puoliväliin. Myöhemmin Bon Harris työskenteli muun muassa Marilyn Mansonin ja Billy Corganin kanssa. Douglas McCarthy oli puolestaan vieraillut Alan Wilderin Recoilin levyillä, ja perusti ranskalaisen tuottajan Terence Fixmerin kanssa seuraavalla vuosituhannella duon Fixmer/McCarthy.

Näin Fixmer/McCarthyn klubikeikalla Tukholman yliopiston kampuksella keväällä 2008 järjestetyillä EBM/goottielectro -festareilla, ja miehen nykyinen lavahabitus sekä liveversiot vanhoista NE-biiseistä vakuuttivat. Nitzer Ebbin näkeminen Helsingissä oli iloinen yllätys ja uusi levykin on aika makea.