Four Tops: Still Waters Run Deep (1970)

Detroitilainen laulukvartetti The Four Tops esiintyi peräti 43 vuotta (1954-1997) samalla kokoonpanolla. Tämä lienee jonkinlainen ennätys lajissaan. Päävokalisti Levi Stubbs oli MTV-sukupolvelleni laulavana muovailuvahamiehenä tutuksi tulleen Jackie Wilsonin serkku. Taustaharmonioita laulaneet Lawrence Payton ja varsinkin Ronaldo "Obie" Benson osallistuivat myös yhtyeen biisien sävellystyöhön, ja Benson oli mukana kirjoittamassa Marvin Gayen What's Going On -klassikkobiisiä. Viimeinen elossa oleva alkuperäisjäsen Abdul "Duke" Fakir suunnitteli tammikuussa Blues & Soul -lehdelle antamassaan haastattelussa vielä uuden Four Tops -levyn julkaisemista nykyisen kokoonpanon kanssa.

Kuusikymmentäluvun puolivälissä soul-yhtyeiden kuningaspaikasta tasapäisesti Temptationsin ja Supremesin kanssa kamppaillut Four Tops jäi Motownilla orpopojan asemaan Holland-Dozier-Holland -tuottajatrion lähdettyä yhtiöstä ovet paukkuen. Supremesin Diana Ross oli tietysti Berry Gordy -pomon lempityttö. Temptationsin kohtaloksi koitui tuottajavelho Norman Whitfieldin psykedeelisten ja sinfonisten visioiden toteuttaminen.

Four Topsin tuottajaksi nousi muutamien kokeilujen jälkeen Frank Wilson, jonka 1965 äänitetystä soolosinglestä Do I Love You (Indeed I Do) tuli myöhemmin brittien northern soul -skenen löytämä legendaarinen aarre, yksi historian kaikkien aikojen harvinaisimmista ja kalleimmista levytyksistä. Tuottajana monipuolinen ja monenlaista materiaalia työstänyt Wilson jäi Whitfieldin varjoon ja on ollut suorastaan harmillisen aliarvostettu. Nykyään Wilsonin tuottamat cut out -poistolaatikoissa pyörineet levyt lienevät osittain saaneet ansaitsemansa arvonpalautuksen.

Four Tops -asteikolla trippaileva ja psykedeelinen albumi Still Waters Run Deep palautti kvartetin USA:n pop-listoille kolmen vuoden tauon jälkeen. Se sisälsi kaksi isoa hittiä, joista Motownin hovisäveltäjä Smokey Robinsonin ja Wilsonin pehmeästi kelluva nimikappale Still Water (Love) on yksi kaikkien aikojen parhaimmista Four Tops -kappaleista. Teemallinen albumi päättyy hitaampitempoiseen Still Water (Peace) -versioon samasta biisistä. Youtubesta löytyvä upea yli yhdeksänminuuttinen Still Waters Suite -medley yhdistää kappaleet harvinaisen instrumentaaliversion kanssa.

Mielen syvissä vesissä sukeltelua jatketaan Funk Brothersien bongorummuilla, syntetisaattoriefektillä ja leijuvalla fuzz-kitaralla käynnistyvällä, jopa alkuperäistä versiota paremmalla Supremes -coverilla Reflections. Biisi myös loppuu trippaillen.

Albumin toinen single, viihteellinen It's All In The Game oli Britanniassa Still Watersiakin isompi hitti. Oheinen linkki on herkullinen tv-studiolive 70-luvulta, ei siis mikään playback-esitys. R&B/jazz-laulaja Tommy Edwards nousi kappaleella listaykköseksi Atlantin molemmin puolin vuonna 1958, mutta tuon alunperin Melody In A Major -nimisen biisin oli säveltänyt USA:n tuleva varapresidentti Charles Dawes jo vuonna 1912. Four Topsin versiota isompi hitti on Edwardsin miljoonahitin lisäksi ollut pop-laulaja Cliff Richardin (miehen ainoa 60-luvun jenkkihitti) versiointi vuodelta 1963.

Midnight Cowboy -leffan tunnussävel, Nilssonin tunnetuksi tekemä Fred Neilin folk-biisi Everybody's Talking on vetävä jytkytys, mutta psykedeelisesti starttaava Bob Lindin Elusive Butterfly lopulta liian viihteellinen makuuni.

Wilsonin yhdessä lauluntekijä Kathy Wakefieldin kanssa tekemät Love Is The Answer (tässä tekijänä myös Smokey) ja Bring Me Together ovat kelvollista albumitavaraa. L.A. My Town on 5th Dimension -henkistä hippimateriaalia. Jälkiviisaasti voi todeta, että Four Tops ei tiennyt, mistä lauloi. Kaksi vuotta myöhemmin Motownin ja kvartetin tiet erkanivat, kun yhtiö muutti Detroitista enkelten kaupunkiin ja Four Tops siirtyi ABC-Dunhillille, mikä ainakin viimemainituille koituikin siunaukseksi.