tiistai 27. heinäkuuta 2010

Apollo: Apollo (1970)


Ensimmäiseksi suomalaiseksi hevirocklevyksi silloin tällöin mainittu Apollo-yhtyeen ainokainen albumi julkaistiin cd-muodossa vuonna 2002. Levyä on vielä tällä hetkellä saatavana edullisesti levykauppojen poistohyllyistä, joista se kannattaa välittömästi kaapata mukaansa tavattaessa.

USA:n heinäkuussa 1969 suorittaman onnistuneen miehitetyn kuulennon jälkeen Apollo-nimi oli kaikkien huulilla. Elokuussa Super-Danny -showkiertueen ollessa loppusuoralla kiertueella tiiviisti mukana ollut Suosikin päätoimittaja Jyrki Hämäläinen teki kuvaussession uudesta potentiaalisesta superkokoonpanosta.

Koska kiertueella soittaneen Topmost-trion rumpalista Kisu Jernströmistä oltiin leipomassa uutta iskelmätähteä, kannatti Hämäläisen mukaan basisti Heimo "Holle" Holopaisen ja kitaristi Eero Luparin rinnalle nostaa uusi rumpali, Ronnie Österberg. Jos uusi trio vielä nimettäisiin Apolloksi, ei taivaskaan olisi tulevan menestyksen rajana. Soolouraa kokeilleella ja Wigwam-yhtyeen kanssa aloittelevalla Österbergillä ei tietenkään ollut hajua asiasta.

Vielä samana iltana ex-Topmost -laulaja Harri Saksala otti Lupariin yhteyttä, ja ilmoitti suunnittelevansa Soulset-yhtyeensä rumpali Martti "Edward" Wesalan kanssa raskasta ja kantaaottavaa musiikkia soittavaa rockbändiä. Asiat tuntuivat järjestyvän. Uusi kvartetti sai nimekseen yllättäen Apollo.

Yhtyeelle jo ennen sen perustamista langennut mediahypetys jatkui ennen ensimmäistäkään julkaisua tai edes omaa biisiä. Apollon ohjelmisto koostui aluksi Led Zeppelinin kahden ensimmäisen albumin kappaleista, joista You Shook Me on julkaistukin Jee jee jee - Suomirockin arkistoaarteita -kokoelmalla. Lokakuussa 1969, kahdeksannella keikallaan, Apollo lämppäsi Steppenwolfia Kulttuuritalolla. Zeppelin-repertuaaria oli monipuolistettu Beatles- ja Canned Heat -covereilla.

Syksyn aikana Apollo esiintyi sekä Mainostelevision että Yle 1:n ohjelmissa. Maan toiseksi myydyimmän nuorisolehden, Ilkka Sysimetsän päätoimittaman Stumpin marraskuun numeron takakannessa julkaistiin kuuluisa vartalomaalattuja miehiä esittänyt alastonkuva.

Kuullessani ensimmäistä kertaa radiosta Saksalan matalan mouruamisen, olin varma, että vinyylilevyn nopeutta on vahingossa pitchattu alaspäin. Laulajan tekemä albumin avausraita Symboli soi kuitenkin cd:ltäkin yhtä rujona. Huomio kiinnittyy kornin ja fantastisen rajamailla heiluvan sanoituksen lisäksi Luparin murisevaan kitarariffailuun ja etenkin biisin sovittaneen Wesalan kulmikkaaseen komppiin.



Mediahuuman tueksi olisi tarvittu myös levytyksiä, mutta omaa materiaalia bändi ehti treenata vasta joulukuussa. Helmikuussa 1970 julkaistiin progressiivinen, Wigwamin suomenkielisiä levytyksiä läheltä liippaava single Pakoon maailmaa. Biisi on jälleen Saksalan, sovitus Wesalan ja Soulset-huilisti Paroni Paakkunaisen käsialaa.



Apollon täyspitkää kerittiin levyttämään vasta maaliskuussa, ja yhtyeen nimeä kantanut albumi löysi tiensä kauppoihin toukokuun lopulla 1970. Kesään mennessä sekä yleisön että soittajien kiinnostus Apolloon oli jo hiipunut ja bändi kuoli hiljaa pois.

Saksalan Ajatuksia -biisin profetia ei toteutunutkaan. Tätä lähemmäksi Black Sabbathia ei yksikään toinen kotimainen aikalainen päässyt.



Luparin musiikillisesti kepeämpi ja rockaavampi Valolta suojattu sydän on sanomaltaan esimerkillisen synkkä itsemurhakuvaus.



Luparin säveltämä ja sanoittama Hyvä ihminen on Apollo-albumin verbaalinen valonpilkahdus. Kappaleella avustaa Wigwamin kosketinsoittaja Jukka Gustavson.



Holopainen koki suurimman rocktähteytensä kabareebändi Hullujussin riveissä ennen siirtymistään mm. rocktoimittajaksi ja televisiokasvoksi. Harri Saksala ja Eero Lupari kokeilivat molemmat soolouraakin lukuisten yhtyekiinnitystensä ohessa. Edward Wesala (1945-1999) teki uransa jazzin parissa, mitä Wesalan Apollo-albumille säveltämät instrumentaalit Trimalcion ja Labyrintti jo ennakoivatkin.

3 kommenttia:

  1. Mjoo Apollo on vähän hankala tapaus. Aina sitä innostuu kuuntelemaan ja sitten huomaa, ettei tämä niin hyvä ollutkaan.

    Vähän myöhemmin ilmestynyt Charliesin levy on soitannallisesti mielenkiintoisempaa suomi-jytää. Aina ei bändi ole osiensa summa.

    Lupari teki kyllä hyvää jälkeä rokki-Kirkan levyillä. Olisi kiva kuulla sitä miehen soolotuotantoa enemmänkin. Saksala, Lupari ja Eero Koivistoinen on tollasia 70-luvun sivupolkujen miehiä.

    VastaaPoista
  2. Kuulin Symbolin ensi kertaa Klaus Flemingin suomalaisen metallin historiikissa 2000-luvun alussa. Olen funtsinut Apollon tarinaa sellaiseksi, että bändi taisi olla Saksalan sooloprojekti (ekan singlen toinen puoli oli merkittykin Saksalan nimiin), johon Wesala pääsi tekemään omia jazz-juttujaan. Kun Lupari pääsi kiinni biisintekoon, niin Saksalan ja Wesalan intressit olivat jo muualla. Lapsena kuultu Luparin Eikka (löytyy youtubessa) ei enää putoa.

    90-luvulla taisi tv:stäkin tulla Julisteiden liimaajat? Charliesia en ole juuri kuullut, mutta siinähän oli tämä pitkän uran tehnyt SS-mies Kari Pitkä Lehtinen. Uusi CD-uusintajulkaisu olis siis paikallaan, mutta nykymaailmassa ehkä epätodennäköinen. Samannimiseltä karmealta humppabändiltä kyllä näkyy kaupoissa levyjä.

    VastaaPoista
  3. Charliesia uudelleenjulkaisi joku eurooppalainen esoteeriseen rokkiin erikoistunut lafka. Oma cd on jostain 90-luvun alusta. Mutta ei välttämättä löydy enää kaupoista.

    VastaaPoista