Ultravox: Vienna (1980)

Synapopin pioneeriyhtye Ultravox konsertoi tiistaina Tavastialla. Keskiviikkona todistin bändin Return To Eden 2 -jäähyväis(?)kiertueen Turun keikkaa Caribialla.

Ultravoxiin kohdistuvan ylenkatseen määrää ei voi liioitella. Suomen keikoista uutisoitaessa sosiaalisen median koiranleuat ounastelivat toiveikkaasti myös Spandau Balletin, Kajagoogoon ja A Flock Of Seagullsin vierailuja kamarallemme. Spandaun kaksi ensimmäistä uusromanttista albumia ansaitsevat toki kunniamaininnan. Vaikka classic rock -kanonistit helposti leimaavat kaikki kahdeksankymmentäluvun bändit kevyeksi hömpäksi, Ultravox ei suinkaan ollut mikään kahden hitin ihme tai töyhtöhyyppä-orkesteri.

Vokalisti Dennis Leigh ja basisti Christopher Allen perustivat kitaristi Stevie Shearsin kanssa Tiger Lily -nimisen glamrock-yhtyeen Lontoossa jo vuonna 1973. Seuraavana vuonna mukaan liittyivät rumpali Warren Cann ja kosketinsoittaja-viulisti William Currie.

Ainokaisen singlejulkaisunsa jälkeen bändi vaihtoi tiuhaan nimeä, mutta vuonna 1976 se vakiintui Ultravox!:ksi. Leighin taiteijanimeksi tuli John Foxx, Allenin Chris Cross ja Currien Billy Currie. Bändin nimen perään kahden ensimmäisen art rock- ja punk-vaikutteisen albumin ajan liitetty huutomerkki oli kunnianosoitus saksalaiselle Neu! -yhtyeelle.

Tyyliltään rajoittuneeksi koettu Shears sai kenkää ennen kolmatta synapopin pioneerilevynä pidettyä Systems Of Romance -albumia. Legendaarisen Conny Plankin tuottama levy sai kuitenkin vaisun vastaanoton, ja ristiriidat bändin sisällä johtivat Foxxin poistumiseen soolouralle. Billy Currie pestattiin Systems Of Romancea yli kaiken diganneen Gary Numanin bändiin.

Currie tapasi teinipop-yhtye Slikin ja Rich Kidsin (ex- Sex Pistols Glen Matlockin powerpop-bändin) laulajan sekä Thin Lizzyn kiertuekitaristina soittaneen Midge Uren uusromanttisen Visage-projektin yhteydessä. Systems Of Romance -levystä myös pitänyt Ure pestattiin Currien, Crossin ja Cannin rinnalle Ultravoxin laulajaksi ja kitaristi-kosketinsoittajaksi.

Bändin klassisen kokoonpanon ensimmäinen julkaisu oli kesäkuussa 1980 julkaistu vauhdikas synapoppi Sleepwalk. Biisin demolla Ultravox oli kalastanut itselleen uuden levydiilin Chrysalis-yhtiöltä - vanha kokoonpanohan oli saanut kolmen flopin jälkeen kenkää Islandilta. Edellisillan keikalla Sleepwalk toimi encoren aloitusbiisinä. Single nousi brittilistan sijalle 29, mikä oli samalla bändin ensimmäinen listasijoitus.



Kolmekymmentä vuotta sitten heinäkuussa julkaistu Conny Plankin tuottama Vienna-albumi nousi ilmestyttyään kunnioitettavan korkealle brittilistan sijalle 14. Lokakuussa levyltä lohkaistiin toinen single, jolla menestystä ei irronnut, vaikka markkinointiin uskallettiin jo panostaa enemmän: biisin videon teki ajan merkittävin musiikkivideo-ohjaaja Russell Mulcahy. Videolla näyttelevät uusromantiikka-skenen SHOCK-performanssiryhmän burlesque-artisti Barbie Wilde ja Tik & Tok -duon Sean Crawford. Alkuaikojen Ultravoxin kitaravetoisuudesta muistuttava Passing Strangers rokkasi keikalla heti setin toisena biisinä.



Seuraava julkaisu räjäytti potin. Tammikuussa 1981 singlenä julkaistu albumin nimikkoballadi viihtyi brittilistan kakkossijalla neljä viikkoa. Viennan ykkössijalle pääsyn estivät ensin vastikään murhatun John Lennonin jäähyväissingle Woman ja sen jälkeen muistutus englantilaisten(kin) musiikkimaun rajallisuudesta: one-hit-wonder Joe Dolcen pieraisema Shaddap You Face. Midge Uren soolokeikoillaankin jatkuvasti soittama biisi on myynyt enemmän kuin kumpikaan sen listalla päihittänyt hitti.

Vienna-biisi oli Ultravoxin uralle sekä siunaus että pakollinen kiviriippa. Yhtyeen mainstream-hitti ei kolise niille, jotka eivät pysty liittämään siihen minkäänlaista omakohtaista nostalgiaa. Singlen vanavedessä albumikin nousi peräti listakolmoseksi. Vuonna 1993 singlen uusintajulkaisu nousi sijalle 13. Yhtyeen itse maksaman videon (Chrysalis kieltäytyi rahoittamasta) ohjasi jälleen Mulcahy.



Viennan neljäs singlelohkaisu julkaistiin toukokuussa 1981. Jälleen vauhdikas synapop All Stood Still nousi brittilistan kahdeksanneksi. Bändi esiintyi myös Top Of The Pops -ohjelmassa.



Singlehittien jälkeen albumibiiseihin. Alkuperäisen albumipainoksen avausraita Astradyne on hieno kraut-vaikutteinen instrumentaali. Jäähyväiskiertueella Manchesterin Apollossa vuonna 2009 kuvattu biisi oli mielestäni Turun setin musiikillinen kohokohta. Videon tekijä on valitettavasti hieman editoinut seitsenminuuttista biisiä, mutta vaikka kuvakulmakin ontuu, soundi on kohdallaan.



Seuraavassa Hollannin tv:n Countdown-ohjelmasta napatussa mainiossa videoklipissä yhtye elää jälleen loistonsa päiviä. Haastattelun jälkeen nähdään ja kuullaan aikalaislivenä edellisiltana setin avannut, tukevalla kitarasoundillaan yllättänyt New Europeans.



Return To Eden 2 -kiertuesettiin kuului Viennalta peräti seitsemän biisiä. B-puolen hypnoottisen minimalistinen, Kraftwerk-vaikutteinen avausraita Mr X päästi ääneen velmun rumpali Cannin, jonka näin keikan jälkeen yllätyksekseni myös Dynamossa jutustelemassa mukavia.



Seuraavia kahta biisiä ei siis hittipitoisella keikalla kuultu. Private Lives lienee albumin vähiten muistettava hetki.



Viennan b-puolen kakkosraita Western Promises on tyylikkäällä pulputuksella starttaava majesteetillinen instrumentaali, missä Currien viulu pääsee hyvin ääneen.



Vienna unohdetaan yleensä merkittävien albumien listoilta. Kriitikot eivät ole milloinkaan arvostaneet yhtyettä, ja yhtyeen fanit pitävät seuraavaksi julkaistua Rage In Eden -levyä bändin parhaana.

Viennan jälkeen kokoonpano teki kolme hyvin menestynyttä studiolevyä, ja Uren soololevyn jälkeen vielä yhden albumin, jolla inhimillisen rumpukone Cannin korvasi Big Country -rumpali Mark Brzezicki. Ultravoxin viimevuotista uudelleenkokoontumista voi viime vuosien reunion-muodista huolimatta pitää pienenä ihmeenä. Klassisen kokoonpanon kiertue tulee tuskin tulevaisuudessa toistumaan, vaikka jonkinlainen Ultravox-yhtye vielä joskus toimisikin.