Myöhäsyntyinen the Carpenters -diggailuni (määräistä artikkelia EI koskaan esiintynyt virallisten Carpenters-julkaisujen yhteydessä) alkoi opiskellessani Turun Taideakatemiassa. Olli Nurminen (Xysma, Hesarin Nyt-liite, Samae Koskinen ja Hänen Taikabändinsä) luennoi pop-musiikin historiasta valloittavaan tyyliinsä. Olli sai musiikkinäytteillään kuulijansa vakuuttuneeksi siitä, että aiemmin vain Pepsodent-mainosten mannekiineina pitämäni Carpenterin sisarukset olivat itse asiassa vastuussa monista modernin pop-musiikin hienoimmista tulkinnoista. Videojohdantona toimikoon neljän kappaleen pätkä yhtyeen Burt Bacharach -potpurista Ranskan televisiossa:
Duon levytykset ja sovitukset olivat teknisesti huipputasoa, eivätkä kuulosta nykykorvaankaan häiritsevän retroilta. Karen Carpenterin traaginen tarina liittää biisien melankolisiin sanoituksiin ja melodioihin oman kiehtovan makaaberin lisänsä. Molemmat sisarukset olivat myös huippumuusikoita, ja Karen kolmeen oktaaviin yltäneen hunajaisen äänensä ohella yksi taitavimmista (sattuneesta syystä vain videolla) näkemistäni rumpaleista.
Carpentersin kultakausi ajoittui 1970-luvun alkuun, jolloin duo oli USA:n ylivoimaisesti suosituin yhtye. Carpenters vetosi vauvasta vaariin, ja sen tähden sitä varmasti myös katu-uskottavissa rock-piireissä karsastettiin.
Yhtyeen kolmas kultasingle For All We Know löytyi elokuvasta Lovers And Other Strangers (1970). Richard Carpenter kävi katsomassa leffan kiertuetauolla. Biisi on elokuvasäveltäjä Fred Karlinin ja sanoitus soft rock -yhtye Breadin jäsenten Robb Royerin ja Jimmy Griffinin käsialaa. Video on peräisin Andy Williamsin tv-showsta helmikuussa 1971. Single oli juuri kipuamassa kohti listakärkeä.
Carpentersin neljäs kultasingle irtosi lauluntekijäduo Roger Nicholsin ja Paul Williamsin huhtikuussa julkaistulla biisillä Rainy Days And Mondays. Kaksikko oli ollut vastuussa myös edellissyksynä Carpentersien tavaramerkiksi muodostuneesta We've Only Just Begun -hitistä. Video on Australian tv:stä.
Neljäkymmentä vuotta sitten toukokuussa julkaistu duon kolmas pitkäsoitto Carpenters oli pakattu ruskean kirjekuoren muotoiseen kanteen (siitä albumin lempinimi The Tan Album). Albumin kannessa yhtyeen kuuluisa logo esiintyi ensimmäistä kertaa.
Nopea julkaisutahti ja ahkera keikkailu vaativat veronsa. Coverversiot olivat osoittautuneet menestyksekkäiksi, joten duo keskittyi tekemään taitavia tulkintoja muiden biiseistä. Richard Carpenterin ja Spectrum-bändikaveri John Bettisin kappaleita oli vain kolme kymmenestä. Näyttelijä Robert Youngin tv-spesiaalissa Robert Young with The Young vuonna 1973 taltioitu aurinkoinen Saturday oli yksi kolmesta ja myös Richardin laulama. Kappale löytyi albumin lisäksi Rainy Days And Mondays -singlen b-puolelta.
Let Me Be The One on jälleen Nichols-Williams -kaksikon tekemä biisi. Videon alussa näkyvän K-kirjaimen perusteella klippi näyttäisi olevan peräisin heinä-syyskuussa 1971 esitetystä kahdeksanosaisesta tv-sarjasta Make Your Own Kind Of Music!
Samasta tv-sarjasta on peräisin video kappaleesta (A Place To) Hideaway. Biisintekijä Randy Sparks oli soittanut kappaletta toimiessaan Carpentersin lämppärinä vuodenvaihteessa 1967-68.
Leon Russellin ja Bonnie Bramlettin Eric Claptonista kirjoittama Groupie (Superstar) oli alunperin Delaney and Bonnie -singlen b-puoli vuodelta 1969. Rita Coolidgen laulama Superstar-versio Joe Cockerin Mad Dogs and Englishmen -albumilla (1970) teki kappaleen tunnetuksi.
Kun Richard Carpenter näki Bette Midlerin esittävän kappaletta Tonight Showssa, hän halusi levyttää siitä oman version. Carpenters-tulkinnasta tuli kappaleen tunnetuin versio, Carpenters-albumin kolmas singlelohkaisu ja duon viides kultasingle.
Beatlesmainen Druscilla Penny on albumin toinen Richardin laulama Carpenter-Bettis -biisi.
Albumin kolmannen omaa tuotantoa olevan biisin One Love laulaa Karen. Video on jälleen Make Your Own Kind Of Music! -sarjasta.
Ensimmäisen superhittinsä Burt Bacharach -biisillä (They Long To Be) Close To You saanut duo palasi säveltäjän tuotantoon kuuden biisin medleyllä. I'll Never Fall In Love Again löytyi kokonaisena jo edeltävältä Close To You -albumilta. Albumiversiota kolmisen munuuttia pidempi live on taltioitu Australiassa vuonna 1972.
Robert Young with The Young -ohjelmassa esitetty Henry ja Felice Mancini -kappale Sometimes päättää albumin. Videon alussa sisarukset kertovat Youngille biisin taustasta.
Carpenters-albumi kipusi korkeimmillaan USA:n albumitilaston kakkostilalle. Kahden biisikokoelman jälkeen Carpentersin kultakausi huipentui seuraavana vuonna julkaistuun albumikokonaisuuteen A Song For You. Palaan yhtyeen tuotantoon täällä Levykeitaassa jo kesäkuussa.
Hyvä porukkahan tämä tosiaan oli, pitää varmaan itsekin kaivaa kokoelmalevy pitkästä aikaa jostain esiin. Richard Carpenterista on jäänyt mieleen se, että mies oli erinomainen pianisti, mutta muistan nähneeni joskus dokumenttipätkän, jossa tämä joutui jossain jenkkiläisessä viihdeohjelmassa esittämään soolonpätkiä useilla soittimilla juoksemalla soittelun välissä pianolta toiselle, mikä näytti aika koomiselta - ja jotenkin ammattimuusikkoa nöyryyttävältä.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Karenilla on youtubessa myös jostakin tv-showsta napattu rumpuvideo, jossa hän soittaa monessa eri paikassa sooloja peräkkäin. Olisko tämä dokumentin juoksutus ollut ehkä Richardin vastaveto?
VastaaPoista