Vanhan liiton miesten mielestä ainoa oikea Fleetwood Mac oli kitaristi Peter Greenin aikainen bändi. Hyper-elitistit arvostavat korkeimmalle soft rock -velho Bob Welchin aikaisen kokoonpanon. Minulle ja miljoonille muille Macin kaikkien aikojen ykkösketju on aina ja pysyvästi vuosien 1975-1987 superyhtye: Mick Fleetwood, rummut - John McVie, basso - Lindsey Buckingham, kitara, laulu ja rocktähden lavakarisma - Christine McVie, koskettimet ja laulu - Stevie Nicks, laulu ja hippikeinahtelu.
Behind The Mask oli ensimmäinen Fleetwood Mac -albumi ykkösketjun hajoamisen jälkeen. Vapaavuoron otti tällä kertaa yhtyeen musiikillinen johtaja Lindsey Buckingham, jota korvaamaan pestattiin varmuuden vuoksi kaksi laulavaa lauluntekijäkitaristia: Billy Burnette ja Rick Vito. Kahdestaan miehet pystyivät täyttämään Buckinghamin saappaat ihan kohtuullisesti, ja miesten yhteistyönä syntynyt When The Sun Goes Down on kelvollinen countryhölkötys, jota tosin ei välttämättä Maciksi tunnista muuta kuin Stevie Nicksin taustaharmonioista. Buckinghaminkin akustista kitaraa kuullaan Christine McVien tekemällä nimikappaleella.
McVien rooli bändin kokoonpanon kantavana voimana korostui tällä albumilla, jonka molemmat singlelohkaisut Save Me ja Skies The Limit olivat hänen käsialaansa. Tämä trendi huipentui sitten seuraavalla, yhtyeen vähiten arvostetulla studiolevyllä Time (1995), johon mennessä myös Nicks oli ottanut loparit.
Behind The Maskiin mennessä Stevie Nicks oli ehtinyt tyhjentää pöytälaatikkoonsa kertynyttä kappalearkistoa sooloalbumeillaan jo siinä määrin, ettei tälle levylle liiennyt kuin sen ehdotonta kärkikastia edustava Affairs Of The Heart ja Freedom. Rick Viton kanssa Nicks teki kaksi kappaletta.
Albumi nousi brittilistan ykköseksi, mutta ei menestynyt edeltäjiensä veroisesti USA:ssa. Enemmän huomiota sai Mick Fleetwoodin julkaisema sensaatiohakuinen elämäkerta Fleetwood - My Life and Adventures of Fleetwood Mac, jossa herra raotti liitoksistaan natisevan yhtyeen kokaiininpöllyisen taipaleen salaisuuksien aarrearkkua. Ajankuvaa, haastattelumateriaalia, ja lyhyitä liveklippejä Behind The Mask -kiertueelta löytyy tuolta ja täältä.
Näin yhtyeen viime lokakuussa täpötäyden Globen-hallin piippuhyllyltä. Vaikka oli mahtavaa nähdä ykkösketjun neljäkin jäsentä yhtä aikaa samalla lavalla, jäin todella kaipaamaan vuoden 1998 jälkeen vapaavuoron ottaneen Christine McVien läsnäoloa ja viileää lauluääntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti