Legendaarinen Gram Parsons ja Chris Hillman osoittivat harvoin kuullun sananparren "ei kahta countryrock-klassikkoa ilman kolmatta" vääräksi. Valettuaan aivan uuden tyylisuunnan perustukset The Byrds -yhtyeen Sweetheart Of The Rodeolla (1968) ja The Flying Burrito Brothersien esikoisalbumilla The Gilded Palace Of Sin (1969) he epäonnistuivat klassikkolevyn tekemisessä.Hillman oli toki tehnyt huippulevyjä aiemminkin The Byrdsin riveissä, ja Gram Parsons kykeni siihen vielä lyhyellä soolourallaan. Miesten yhteistyön kolmas hedelmä Burrito Deluxe oli ilmestyessään pettymys ja "vain" hyvä albumi. Nykyisin se kuulostaa ajattoman raikkaalta ja leppoisan aurinkoiselta levyltä, jonka voi helposti nostaa minkä tahansa vuoden parhaan country-levyn rinnalle.
Rock-näkökulmasta albumin mielenkiintoisin esitys on "alkuperäinen" versio Rolling Stonesin Wild Horses -balladista. Stonesit äänittivät biisin joulukuussa 1969, mutta väänsivät kättä vanhan levy-yhtiönsä Deccan kanssa niin pitkään, ettei uutta studiomateriaalia saatu pihalle seuraavana vuonna. Keith Richardsin jengissä hengaileva Parsons tykästyi biisiin, ja onnistui saamaan Glimmer Twinsiltä luvan sen levyttämiseen ja julkaisuun huhtikuussa 1970, vuotta ennen Sticky Fingersin julkaisua. Flying Burrito Brohersin levystä ei tullut myyntimenestystä, joten heidän versionsakin jäi harvojen herkuksi.
Burrito Deluxen painopiste kallistuu Man In The Fogin kaltaisten reippaiden rallatusten puolelle hillbilly-soulin kustannuksella. Bob Dylan -cover If You Gotta Go, Go Now on monen muun raidan tavoin suoraa rockia. Herkullinen televisiopätkä näyttää country-musiikin kanssa flirttailevien hipsterien "todellisen karvan". Hillmanin, Parsonsin ja Eaglesin perustajajäsen Bernie Leadonin biisi Older Guys on lähes (ajan hengen mukaista) purkkapoppia.
Levyn keveys johtunee pitkälti Gram Parsonsin kyllästymisestä. Basisti Chris Ethridge, Brothersien perustajajäsen ja Parsonsin soittokumppani jo International Submarine Bandin ajoilta oli aikaisemmin eronnut yhtyeestä yleisön nihkeän vastaanoton takia. Myös Parsons mieli kohti uusia seikkailuja. Hän jätti bändin heti albumin ilmestymisen jälkeen. Youtubesta löytyvällä livevedolla Parsons ei ole enää mukana. Hänen säveltämäänsä Lazy Days -biisiä oli alunperin kaavailtu Sweetheart Of The Rodeo -albumille.
Parsonsin legendan paisuessa kasvoi kiinnostus myös Flying Burrito Brothersia kohtaan. Yhtye palaili pätkittäin vaihtelevalla miehityksellä aina vuosituhannen lopulle asti saaden 1980-luvulla useita hittisinglejä USA:n country-listalle.
FBB on bändejä, joihin olen vuosien ajan yrittänyt saada otetta. Samoin kuin Gram Parsons. Jostain syystä en vain ole lämmennyt, vaikka saman ajan Stones on ehdottomia suosikkeja.
VastaaPoistaKyllähän tätä mielummin kuuntelee kuin saman ajan Eagleseja, mutta ehkä pitäisi olla amerikkalainen, tai Radio Helsingin toimittaja, että tätä ymmärtäisi täysin.
Parsons on minulle myös jäänyt etäiseksi, eikä ole tehnyt mieli paremmin tutustua. Talvella kuitenkin hankin mielijohteesta FBB:n Parsons-levyt ja molemmat soolot ja yhtäkkiä ne aukesivatkin. Burrito Deluxe on rockein levy.
VastaaPoista