Lou Reed: Growing Up In Public (1980)

Legendasta toiseen. Lou Reed on elävä legenda, jonka puhdistautuminen erilaisista päihderiippuvuuksista alkoi tämän vähemmän arvostetun albumin työstämisen aikoihin. Reed meni naimisiin managerinsa Sylvia Moralesin kanssa. Aikuistumisprosessi johti myös "rock and roll animal"-sivupersoonan hylkäämiseen ja aikaisempaa henkilökohtaisempiin teksteihin. Morales inspiroi miehen rakkauslauluja, kuten tämän levyn Think It Overia.

Reedin soolotuotannon suurin hitti oli tietysti pitkään David Bowien tuottama glam rock -läpimurtoalbumi Transformer, mutta muutkin helmet ovat kirkastuneet ajan myötä. Rockin vanhemman valtiomiehen 1980-luvun albumit The Blue Maskista New Yorkiin ovat saaneet hyvän vastaanoton. Berlin on rehabilitoitu 2000-luvulla ja jopa pitkään vieroksuttu Metal Machine Music on nostettu arvoon arvaamattomaan.

Growing Up In Public on viimeinen albumi, millä Reed teki yhteistyötä pianisti Michael Fonfaran kanssa. Yhteistyö oli alkanut vuoden 1974 Sally Can't Dance -levyllä, ja suurimmillaan Fonfaran vaikutus oli tällä viimeisimmällä, millä kaikki kappaleet ja tuotanto oli kreditoitu Reedin ja Fonfaran molempien nimiin. Sävellykset lienevät siis pääosin Fonfaran käsialaa, mikä osaltaan selittää kriitikoiden vaisua vastaanottoa. Nahkarotsin uupuminen kansikuvasta selittää loput.

Street Hassle- ja The Bells -albumien jälkeen pianovoittoisempi Growing Up In Public oli musiikillisesti takapakkia 70-luvun puolivälin Reed-levytyksiin. Perinteinen rock-tyyli ja singer-songwriter-meininki ei tyydyttänyt kriitikoita new waven aikakaudella, jolloin Reediltäkin kenties odotettiin nahanluontia Bowien ja Peter Gabrielin malliin. The Velvet Undergroundin paluuta tietysti toivottiin vieläkin enemmän.

Youtubesta löytyy hienoja livepätkiä albumin biiseistä Don Kirshner's Rock Concert- tv-showsta: jonkinlainen puhdistautumisriitin kuvaus ja albumin rockaavin raita Keep Away sekä So Alone ja Standing On Ceremony. Jälkimmäisestä linkistä löytyy vielä kolmantena biisinä lyhykäinen, rento tulkinta Lasse Mårtenssonin Miltä meno maistuu -klassikosta.

Smiles-biisin loppu viittaa tuohon Reedin läpimurtohittiin. Päätösraita Teach The Gifted Children pöllii kertosäkeen ja grooven Al Greenin ja Talking Headsin Take Me To The River -klassikosta.

Riemastuttavan The Power Of Positive Drinking -biisin kertosäkeen lyyrinen koukku on vielä naurettavampi kuin Hanoi Rocksin Power Of Persuasionin, liekö sitten ollut esikuvana jälkimmäiselle. Linkin Firenzessä heinäkuussa 1980 taltioidulla livepätkällä on bonuksena rockaava versio albumin kakkosraidasta My Old Man ja toinen liveversio Keep Awaysta. Reed näyttää Kirshner-shown taltiointia rennommalta - mikä on varmasti myös mukana keikkuvan kitaran ansiota.

Lopuksi lisää RAI-televisioyhtiön ajankuvaa Standing On Ceremonyn raikatessa [sic] taustalla. Linkin päätteeksi jämerä liveversio albumin avausraidasta How Do You Speak To An Angel.