Stetsasonic: Blood, Sweat & No Tears (1991)

Stetsasonic oli rapin old schoolin ja new schoolin välimaastoon pudonnut bändi, jonka muista aikalaisakteista erottanut erikoisuus oli rumpali Bobby Simmonsin ja basisti D.B.C.:n (lyhenne sanoista The Devastating Beat Creator) rytmiryhmä. Nykyään liverumpali ja -basisti hip hop -keikalla eivät ole moisia harvinaisuuksia. Eivät ne toki olleet sitä esimerkiksi rapin ja funkin väliin sijoittuneessa Washingtonin go-go -aikalais-genressäkään, mutta Stetsasonic ei ollut perinteinen funkbändi, koska siihen kuului myös DJ, De La Soulin tuottajana kuuluisaksi tullut Prince Paul.

Brooklynissa alunperin The Stetson Brothers -nimisenä kolmen räpperin (Daddy-O:n, Frukwanin ja MC Deliten), beatboksaaja Wisen sekä DJ Prince Paulin hip hop -kokoonpanona vuonna 1981 aloittanut ryhmä teki Tommy Boy -yhtiön kanssa sopimuksen ja julkaisi esikoissinglensä Just Say Stet vuonna 1985. Poppoon toinen albumi In Full Gear (1988) on laajalti tunnustettu hip hop -klassikko, ja sen hittikappale Talkin' All That Jazz ennakoi Gurun ja kumppaneiden myöhempiä jazz rap -levytyksiä.

Stetsasonicin kolmannen ja viimeisen pitkäsoiton Blood, Sweat & No Tearsin mustavalkoinen piirroskansi voisi olla jonkin punkyhtyeen, ehkäpä juuri Bad Brainsin kansi, ellei hikinen työskentely rautatietyömaalla tuntuisi noille laiskanletkeille rastaleteille niin perin juurin vieraalta ympäristöltä. Kansi halunnee viestiä levyn rosoisesta, ehkä epäkaupallisestakin sisällöstä, sekä bändin periksiantamattomasta, hikisestä pioneeri- ja päänavaustyöstä.

Youtuben audionäytteessä kuultava albumin instrumentaali avausraita The Hip Hop Band on lähinnä kappaleen tuottaneen rumpali Simmonsin svengaava työnäyte. Kappale julkaistiin myös So Let The Fun Begin -singlelohkaisun b-puolena.



Jälleen Simmonsin tuottama No B.S. Allowed oli toinen albumia edeltänyt single. Hyvän liverumpalin ohella video korostaa Stetsasonicin toista vahvuusaluetta: bändissä oli kolme tasavahvaa räppääjää. Daddy-O, edellisen albumin jälkeen yhtyeestä eronneen Frukwanin tilalla räppäävä Wise ja MC Delite vastaavat kukin vuorotellen soolo-osuuksista.



Prince Paulin tuottamalla No B.S. Allowed -singlen b-puolella Uda Man vokaaleissa vierailee koko Stetsasonicin jengi ja seitsemäntenä fiittaa vielä yhtyeen roudari Aasim Muhammad.



Ensimmäinen albumia edeltänyt single oli Simmonsin tuottama p-funk-jyske Speaking of A Girl Named Suzy.



90-luvun alussa CD-levyille lykättiin tavaraa koko 74-80 minuutin mitalle, usein enemmän kuin sielu sietäisi. Seurauksena oli, että LP:t olivat usein joko tuplalevyjä tai sitten aivan liian tiukkaan prässättyjä. Blood, Sweat & No Tearsin tapauksessa moni ns. täytebiisi jätettiin LP-versiolta pois. CD on pakko-ostos vain täydellistä Stetsasonic-kokoelmaa halajavalle. 11 biisin vinyyli on kauniimpi esine ja pituudeltaan helpommin sulateltava paketti, vaikka pari kivaa biisiä jääkin uupumaan kokoelmista.

Daddy-O:n ja D.B.C.:n tuottama ja Daddy-O:n sekä MC Deliten räbäyttämä pitkä Gyrlz -funkjami löytyy vain CD:ltä.



Prince Paulin tuottamaa nimikappaletta, melko yhdentekevää Blood, Sweat & No Tearsia ei taas löydy youtubesta.

Jostain syystä vinyylin sisäpussissa lukee ja vinyyliltä kuuluu seuraavaksi biisi I Like To Party, vaikka vinyylietiketissä ja levyn takakannessa lukee So Let The Fun Begin. Tässä youtubesta löytyvässä So Let The Fun Begin -maksin TSAL -versiossa on erilaiset (huonommin potkivat) taustat kuin LP:ltä löytyvät. Molempien versioiden tuottajaksi on kreditoitu Daddy-O ja mystinen Alvin Mooney. Lopputuloksena on ihan eri biisi.



Youtubesta löytymätön Simmonsin tuottama vauhdikas Go Brooklyn 3-biisi on kuin On Fire -esikoisalbumin (1986) Go Stetsa -biisin päivitetty versio.

Simmonsin ja Daddy-O:n yhdessä tuottama balladi Walking In The Rain taas pyrkii hyödyntämään In Full Gear -albumin Float On -singlen kaavaa. Biisiä ei löydy LP-versiolta.



Hitaasti potkivalla funk-rytmillä etenevä Daddy-O:n tuottama Daddy-O:n ja MC Deliten vuoropuhelu Don't Let Your Mouth Write A Check That Your Ass Can't Cash on aika makea esitys. Ei löydy youtubesta tätäkään.

Daddy-O:n niin ikään tuottaman Ghetto Is The Worldin upotus on estetty, joten kolmen räppärin esittämän biisin voi käydä kuuntelemassa nimeä klikkaamalla.

Your Mother Has Green Teeth -biisin perseenhetkutusvideo ei liity Prince Paulin tuottamaan soolokappaleeseen mitenkään. Kyllä tuon silti katsoo. Kappaletta ei löydy LP-versiolta.



Daddy-O:n soolokappaletta You Still Smokin' That Shit? ei löydy LP-versiolta.



D.B.C.:n tuottama Heaven Help The M.F.'s on LP-version päätösraita. Kohtalaisella menopalalla on jälleen vauhdissa bändin kaikki kolme räppäriä. Wisen ainoa tuotos ja sooloesitys Took Place In East New York ei löydy youtubesta eikä LP-versiolta. Paul's A Sucker on Prince Paulin tuottama täytejami. Kailotus on sijoitettu LP-versiolla a-puolen viimeiseksi biisiksi. Norman Cookin remiksaamaa Free South Africaa ei löydy LP-versiolta. Biisi on Stetsasonicin debyyttialbumin päätösraidan päivitetty versio.

To Whom It May Concern-, Corporate America- ja Do You Remember This?-biisit löytyvät albumin vain c-kasettina julkaistulta versiolta, jolta taas ei löydy kappaleita Gyrlz, Your Mother Has Green Teeth ja Took Place In East New York.

Stetsasonicin jäähyväisalbumilla oli muutamia erittäin hyviä biisejä, mutta kokonaisuutena homma levähtää käsiin. Albumin julkaisua vitkuteltiin hittibiisin toivossa, mutta sitä ei irronnut sitten millään, ja kun levy lopulta julkaistiin kesällä 1991, homma alkoi olla Stetsasonicilta pulkassa. Blood, Sweat & No Tears ei noussut R&B-albumilistan 75. sijaa korkeammalle, mikä oli bändin siihen mennessä huonoin listasijoitus. Prince Paul ja Frukwan liittyivät kolme vuotta myöhemmin perustettuun horrorcore-superyhtyeeseen Gravediggaz.