The Time: The Time (1981)

Viikko sitten Prince Roger Nelson saapui vihdoin keikalle Suomeen. Hartwall Areenalla kuultiin miehen omien klassikoiden ohella kolme coverbiisiä The Time -yhtyeeltä. Tarkkaan ottaen kappaleet eivät oikeastaan olleet covereita, sillä Princen alter ego, Jamie Starr vastasi lähes yksinään vuosina 1981-1984 julkaistun kolmen The Time -albumin sisällöstä.

Prince-rumpali Bobby Z:n mukaan Prince sai idean The Time -yhtyeen perustamiseen Taylor Hackfordin leffasta The Idolmaker (1980). Elokuva perustuu löyhästi manageri Bob Marcuccin tarinaan. Marcucci oli naruista vetelevä nukkemestari Fabian- ja Frankie Avalon -nimisten 50- ja 60-luvun vaihteen pop-tähtien takana.

Prince samaistui leffan lauluntekijä-manageri Vincent Vacariin, ja halusi itselleen oman yhtyeen muovattavaksi. Oheisesta elokuvakatkelmasta voi päätellä, että Prince myös otti omaan lavaesiintymiseensä mallia Peter Gallagherin näyttelemästä Caesarista. Viime vuosina Gallagher on tullut tutuksi tv-sarjasta O.C.



The Time -yhtye koottiin rumpali Jellybean Johnsonin ja basisti Terry Lewisin vuonna 1973 perustaman, eri tyylejä ja kokoonpanoja Minneapolisissa kokeilleen Flyte Time -bändin pohjalta. Rumpaliksi suunniteltiin Princen lukioaikaisessa Grand Central (myöhemmin Champagne) -yhtyeessä vuosina 1974-1976 soittanutta Morris Daytä. Tämä oli vastapalvelus siitä, että Prince oli napannut Dayn Princen kotistudiossa demoaman kappaleen Partyup omiin nimiinsä edelliselle albumilleen Dirty Mind (1980).

The Timen laulusolistiksi kaavailtiin Flyte Timen vokalisti Alexander O'Nealia, basistiksi Terry Lewisia ja kosketinsoittajiksi Jimmy Jamia ja Monte Moiria. Koska O'Nealin ja Princen keskinäiset taloudelliset kemiat eivät toimineet, Day pestattiinkin vokalistiksi ja Jellybean sai pitää rumpalin paikkansa. Bändin viimeiset puuttuvat jäsenet löytyivät Dayn kanssa Enterprise-yhtyeessä soittaneesta kitaristi Jesse Johnsonista ja Enterprisen promoottori Jerome Bentonista, josta tuli Dayn koomikkopari lavalla.

Soololevyillään rock- ja pop-tyylien kanssa flirttaileva sekä hengellistä ja yhteiskunnallista sanomaa viljelevä Prince halusi sivuprojektistaan maanläheisen mutta modernin new wave- funk-yhtyeen. The Time keskittyi hauskanpitoon, ja Morris Day sai edustaa Princen machompaa puolta, kukkoilevaa naistenmiestä.

The Time -debyytti äänitettiin yhtä kappaletta lukuunottamatta Dirty Mind -klubikiertueen jälkeen huhtikuussa 1981. Prince-albumin sessioissa kaksi vuotta aikaisemmin äänitetty Oh Baby -kappale oli jo Morris Dayn laulua vaille valmiina. Day oli vokalistina harjaantumaton, joten hän äänitti osuutensa tarkasti Princen äänittämien guide trackien mukaan. Princen ääni jäi kuuluviin myös albumin lopullisessa miksauksessa.



Toinen kappale, mitä ei alunperin oltu suunniteltu The Timen albumille, oli Prince-kitaristi Dez Dickersonin aikaisemmin demoama vauhdikas pop-rock After Hi School. Prince äänitti levyversion huhtikuussa 1981 ennen varsinaisia The Time -albumin sessioita. Biisi julkaistiin myös Get It Up -singlen b-puolella.



Albumin avausraita Get It Up on yksi The Timen tunnetuimmista kappaleista. Princen vokaalit kuuluvat erittäin selvästi. Prince-kosketinsoittaja Doctor Fink soittaa biisin synasoolot. Singlenä kappale nousi USA:n R&B-listan kuudennelle sijalle ja dance-listalla kuudenneksitoista.



Albumin toinen hittibiisi Cool kuultiin myös viikko sitten Helsingissä. Dickerson sanoitti kappaleen oman kertomuksensa mukaan 20 minuutissa, mikä on vain puolet enemmän kuin kappaleen albumiversion kesto.



Cool-single nousi USA:n R&B-listan seitsemänneksi ja yhtye sai ensimmäisen "pop-listahittinsä" vaatimattomalla sijoituksella 90. Lataaja on hiukan nopeuttanut promovideon tempoa, jotta kappaleen oikeudet omistava levy-yhtiö tai Prince eivät poistaisi kappaleen ääniraitaa youtubesta. Näin biisi kyllä kuulostaa enemmän Princeltä.



Kun albumin kappaleet oli saatu narulle, Prince aloitti yhtyeen kanssa rankan treenisession, mihin sisältyi biisien lisäksi myös tarkkaan suunnitellun lavakoreografian harjoittelu. The Timesta hioutui lyhyessä ajassa Minneapolisin toiseksi kovin livebändi, joka kilpaili kuninkuudesta luojansa kanssa. Aihetta sivutaan elokuvassa Purple Rain (1984).

Kotiyleisön edessä Minneapolisissa myöhemmin taltioidut Get It Upin ja Coolin liveversiot (joiden välissä seuraavan What Time Is It? -albumin raita 777-9311) antavat pientä viitettä The Timen lavapreesensistä. Klipissä ei ole tietoja ajankohdasta, mutta veikkaan, että se on kuvattu vasta vuoden 1995 reunionin jälkeen.



The Time -albumin toinen balladi on täyteraita nimeltään Girl. Levyn kolmantena singlelohkaisuna se ylti USA:n R&B-listan sijalle 49.



Girl-singlen b-puolena julkaistu The Stick on albumin kolmas tehokas funk-runttaus Get It Upin ja Coolin ohella. Doctor Fink soittaa jälleen synasooloja. Albumin äänittäjä Don Battsin mukaan kappale on alunperin Prince-kosketinsoittaja Lisa Colemanin säveltämä. Tämä on mahdollista, sillä monien kappaleiden ideat syntyivät Princen yhtyeen jammailusta. Lisa lauloi albumille ainakin taustoja.



Heinäkuun 29. päivänä 1981 julkaistu The Time menestyi Dirty Mind -levyä paremmin, ja myi kultaa seitsemässä kuukaudessa. Albumi nousi USA:n R&B-albumitilaston seitsemänneksi ja pop-albumilistan sijalle 50. Soundillisesti Princen Dirty Mindin ja Controversyn välimaastoon sijoittuva vinyylilevy on neljän vauhdikkaan biisinsä ansiosta kannattava ostos Prince-kompletistille ja sopuhintaan muillekin 80-luvun alun synafunkin ystäville.

The Time -projekti johti Princen ja tämän pitkäaikaisen sidekickin André Cymonen välirikkoon. Taloudellisista vaikeuksista kärsinyt Cymone odotti pääsevänsä käyttämään projektissa omia biisejään, tai ainakin soittamaan levyllä omissa nimissään. Sen sijaan Prince halusi käyttää vain omia kappaleitaan ja ehdotti Cymonelle Jamie Starrin kaltaista salanimeä.

Cymone halusi tulla huomioiduksi ja siirtyi luvatusta palkankorotuksesta huolimatta soolouralle Princen heinäkuun euroopankiertueen jälkeen. Mies väittää soittavansa The Time-levyllä jonkin verran bassoa, mutta todennäköisempää on, että Prince soitti hänen osuutensa lopulliselle levylle uusiksi.

Jimmy Jam ja Terry Lewis ryhtyivät menestyksellisesti tuottamaaan muita artisteja, ja miehet erotettiin bändistä 1999-kiertueella heidän myöhästyttyään keikalta. Monte Moir erosi bändistä duon vanavedessä. Morris Day ja Jesse Johnson lähtivät soolourilleen vuonna 1985, ja jäljellejääneet The Time -jäsenet perustivat The Family -yhtyeen.

Alkuperäinen The Time kokoontui vuonna 1990 lyhytaikaisesti Graffiti Bridge -elokuvan ja Pandemonium -albumin merkeissä. Vuosi sitten heinäkuussa Minneapolisissa reunion-keikalla ollut bändi ilmoitti originaalikokoonpanon uuden studioalbumin olevan 90-prosenttisesti valmis.