Smashing Pumpkins tuntuu kadonneen marginaaliin. Classic rockin ystäville yhtye on liian moderni ja uutta musiikkia aktiivisesti seuraaville homeinen reliikki. Kelkasta pudonneet x-sukupolven nostalgikot pysyvät uskollisesti bändin vanhojen klassikkohittien parissa ja Billy Corganin sooloprojektin uusiotuotanto jää harvojen herkuksi.
Itse tutustuin Pumpkinsiin lähemmin vasta New Ordermaisesti popahtavan Adoren myötä, ja bändin nopea katoaminen kartalta jätti nälkäiseksi. Koska yhtyeen vanhempaan tuotantoon ei liity omakohtaista nostalgiaa, uppoaa jäähyväisvuoden 2000 materiaali jokseenkin täysillä, ja etanavauhtia julkaistava Teargarden by Kaleidyscope kuulostaa sekin tähän mennessä ihan mainiolta.
Karkauspäivänä 2000 ilmestyneen MACHINAn jälkeen Smashing Pumpkinsin tarina oli joutsenlaulua vaille valmis. Kieltäydyttyään julkaisemasta Corganin alun perin suunnittelemaa tuplateemalevyä Virgin-yhtiö torppasi myös jatko-osan julkaisemisen. Tästä suivaantunut Corgan yllätti kaikki syyskuun alussa julkaisemalla MACHINA II / the friends & enemies of modern music -albumin itse omalla Constantinople Records -merkillään.
MACHINA II:n kahdenkymmenenviiden kappaleen (!) painos sisälsi tuplavinyylille prässätyn varsinaisen albumin lisäksi kolme kymmenentuumaista EP-levyä. Levyt jaettiin yhtyeen jäsenille ja yhteistyökumppaneille. Maailmanlaajuinen levitys tapahtui ilmaisen nettilatauksen avulla. Oliko tämä ensimmäinen kerta, kun kokonaista albumia jaettiin virallisesti interwebissä? Materiaali mahtui mukavasti kahdelle CD-R -levylle.
MACHINA II:n EP-levyillä on yksitoista b-puolimateriaaliksi kaavailtua kappaletta, joilla on yhteensä pituutta reilut 41 minuuttia. MACHINAn Heavy Metal Machinesta on mukana hälyinen industrialmiksaus. Stand Inside Your Love -singlen b-puolesta Speed Kills löytyy hyvä versio. Try, Try, Try -singlen vaihtoehtoinen versio julkaistiin seuraavana vuonna Untitled-singlen b-puolella. EP:illä on myös kolmesta MACHINA II:n biisistä erilaiset (kehnommat) variaatiot ja James Brown -cover Soul Power.
Varsinaisella albumilla on neljätoista biisiä ja se kestää vajaat 49 minuuttia. MACHINAa kompaktimpi paketti oli ilmestyessään ladattavaksi iloinen yllätys jo aikaisemmin hajoamisestaan ilmoittaneelta yhtyeeltä. Viimeistelemättömästä ja silottelemattomasta tuotannostaan johtuen se vaikutti jopa edeltäjäänsä paremmalta. Albumi käynnistyy erittäin lupaavasti. MACHINA-tarinan päähenkilön tilitys Glass Theme muistuttaa suoraviivaisella punk-kaahauksellaan siitä nuoresta ja ketterästä Pumpkinsista, mikä kuulijansa 1990-luvun alussa ensi-ihastutti.
Rumpali Jimmy Chamberlinin näytöstyyliin mestaroima Cash Car Star jatkaa esimerkillisen reipashenkisesti.
Cash Car Starin studiolive Jay Lenon The Tonight Showssa oli Pumpkinsien viimeinen televisioesiintyminen ennen vuoden 2007 inkarnaatiota. Leno sai talkshow-isännän ominaisuudessa itselleen oman kappaleen MACHINA II -vinyyliä. Missäköhän arvokas levy luuraa nykyään?
MACHINA II:n aloittava loistelias voimakolmikko täydentyy raa'alla ja raskaalla Dross-kappaleella.
Myös Rotten Apples -kokoelmalta löytyvä My Bloody Valentine -henkinen Real Love on yksi Pumpkinsin parhaista melodisista shoegazing-biiseistä.
Kitaristi James Ihan Go on levollinen dream pop -biisi, jonka tekijä itse laulaa.
Alunperin Adore-albumille sävelletystä Let Me Give The World To Yousta kaavailtiin singlelohkaisua. Suunnitelmasta luovuttiin Virginin hylättyä MACHINA II:n julkaisun. Biisi on sisältynyt Pumpkinsin uuden kokoonpanon liveohjelmistoon.
Innosense (huomatkaa kirjoitusasu) on intiimi akustinen välipala.
Hyvällä maulla rakennetussa äänivallissa leijuva Home jatkaa Pumpkinsin parhaimpien biisien perinteitä.
Blue Skies Bring Tears (Version Electrique) on vaihteeksi hieman kulkevampi biisi, Chamberlinin komppi kunkkuna.
Täpösti industrialsäröllä soiva White Spyder kuulostaa siltä, miltä MACHINAn pömpöösin Heavy Metal Machinen olisi todennäköisesti pitänyt kuulostaa. Soitin biisin Zeitgeistin imussa Dynamossa vuonna 2007, ja se herätti yleisössä samankaltaisia reaktioita kuin Psychocandyn kappaleiden soittaminen edelleen saa aikaan. Ehdottoman kova biisi.
MACHINA II:n loppupuolella Pumpkins seestyy jälleen: In My Body.
If There Is A God (Full Band) kuulostaa lopetusbiisiltä.
Jatkoa seuraa kuitenkin vielä kahden raidan verran. Hyvin epä-pumpkinsmaiselta kuulostava La Deux Machina (Synth) on lyhyt synavälisoitto.
Albumin päättävä (Here's To The) Atom Bomb (New Wave Version) muistuttaa hieman yhtyeen 1979-hittiä.
Maaliskuista MACHINA-tekstiä kirjoittaessani minulla oli pienenpieni aavistus siitä, että MACHINA II julkaistaisiin 10-vuotisjuhlan kunniaksi kaupallisena (ja tietenkin hävyttömän kalliina) vinyyliuusintajulkaisuna. Veikkaukseni ei tällä kertaa osunut oikeaan. Ensi lauantaina onkin jaossa kaikkien aikojen lottopotti, yli 7 miljoonaa euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti