Beyond the Valley of the Dolls - Original Soundtrack Album (1970)

Pehmopornon Felliniksi kehutun ohjaaja Russ Meyerin ensimmäinen mainstream-filmi Beyond the Valley of the Dolls oli 20th Century Fox -yhtiön "jatko-osa" Valley of the Dolls -leffalle. Bestsellerinsä filmatisointiin pettynyt kirjailija Jacqueline Susann kirjoitti jatko-osaa varten kaksi käsikirjoitusta. Ne hylättyään Fox palkkasi ohjaajaksi halpiselokuvillaan menestyneen Meyerin ja käsikirjoittajaksi leffakriitikko Roger Ebertin. Kaksikko muuten työsti myöhemmin puolitoista päivää Malcolm McLarenin Who Killed Bambi? -elokuvaa, mutta siitä ei nyt sen enempää.

Beyond the Valley of the Dolls -leffa on silkkaa rautaa, kuten alla seuraavista filminäytteistäkin voi päätellä. Colpix-levyfirman (Col = Columbia, Pix = Pictures) perustajan Stu Phillipsin säveltämä soundtrack taas on maukasta 1960-luvun lopun kukkaispoppia.

Phillipsin kauniin ja keveän pinnan alla uhkaavatunnelmaisen nimisävelmän esittää Herb Alpertin A&M-merkiltä lainassa ollut easy listening- ja folk-yhtye The Sandpipers.



Suurimman osan soundtrack-albumin biiseistä esittää studioyhtye The Carrie Nations. Carrie Nations on myös elokuvassa pääosaa näyttelevän ja playbackina esiintyvän bändin nimi. Vahvaääninen vokalisti on sinisilmäsoul-laulaja Lynn Carey, joka levytti myöhemmin hard rockia Mama Lion -bändin solistina.

Leffan alussa Dolly Reedin näyttelemän laulaja Kelly MacNamaran mukaan nimetty The Kelly Affair -yhtye matkustaa syntiseen länteen kultaa vuolemaan. Soundtrack-vinyylin hempeästi folkahtava kakkosraita Come With The Gentle People soi Meyerille tyypillisen leikkauspotpurin jälkeen.



Vähän Janis Joplinin tyyliin funkahtavalla biisillä Look On Up At The Bottom Carey pääsee toden teolla esittelemään sielukasta lauluarsenaaliaan.



Strawberry Alarm Clockin suurinta hittiä Incense And Peppermints kuullaan yhdessä leffan bilekohtauksessa. Kaksi vuotta aikaisemmin myös Psych Out -leffassa esiintyneeltä kevytpsykedeliabändiltä on soundtrackilla kaksi biisiä. Yhtyeen loppuaikojen vokalistin Paul Marshallin säveltämistä kappaleista ensimmäinen on countryrock-vaikutteinen (tietääkseni myös bändin viimeinen single) Girl From The City.



John LaZarin näyttelemän tuottaja Ronnie "Z-Man" Barzellin hahmon esikuvana pidetään Phil Spectoria, mutta miksipä ei myös svengali Kim Fowleya. Z-Man esittelee leffaan nähden takaperoisessa järjestyksessä ensin Carrie Nations -yhtyeen. Trio esittää mahtipontisen iskelmän In The Long Run.



Leffassa Kelly Affair rokkaa aidommin, sillä raaka rock-bisnes ei vielä ole stailannut ja puleerannut bändiä pilalle. Soundtrackin b-puolen avaava Sweet Talkin' Candy Man olisi sopinut vaikka Cherin ohjelmistoon.



Äskeinen kohtaus kopioitiin lähes sellaisenaan brittiläisen The Pipettes -yhtyeen vuonna 2006 ihastuttaneelle videolle Pull Shapes. Sugababesin tapaan kokoonpanonsa sittemmin kokonaan vaihtaneen trion perustaja Robert "Monster Bobby" Barry esittää luonnollisesti Z-Manin roolin.



Lynn Carey on kreditoitu Stu Phillipsin kanssa lauluntekijäksi kahdelle soundtrackin b-puolen biisille. Menevä jytäpala Find It osoittaa Carrie Nationsin osaavan rokata.



B-puoliskon kolmantena kappaleena kuullaan Phillipsin kitaraprogeileva instrumentaali Ampersand. Niinkuin kuvasta saattaa arvata, mies sävelsi myöhemmin musiikin myös mainioon Battlestar Galactica -televisiosarjaan (siihen alkuperäiseen tietenkin).



Careyn Phillipsin kanssa tekemää balladia Once I Had Love ei kuulla itse elokuvassa, eikä sitä ilmeisesti sen vuoksi ole sisällytetty soundtrackin cd-julkaisullekaan.



Toinen Strawberry Alarm Clockin biisi albumilla on bändin edellä kuultua näytettä raskaammin rokkaava I'm Coming Home. Yhtyeen elokuvassa kuultavaa instrumentaalia Toy Boy ei soundtrackilta löydy.



Vaikka myöhemmät sukupolvet ovatkin rehabilitoineet Beyond the Valley of the Dollsin, filmi kärsi aikoinaan sille lätkäistystä x-rated -luokituksesta. Russ Meyer oli tietoisesti siistinyt elokuvaa saadakseen siitä teiniyleisölle sallitun, mitä sitten harmittelikin jälkeenpäin. Ennen palaamistaan omimman ilmaisunsa pariin Meyer ohjasi Foxille vielä streiteimmän elokuvansa The Seven Minutes. Stu Phillipsin runsaan säveltuotannon kirkkaimmaksi helmeksi nousee näissä kirjoissa televisiosarja Ritari Ässän teema. Don't hassle the hoff.