Johnny Cash: Hello, I'm Johnny Cash (1970)

Johnny Cash on jälleen ajankohtainen. Ja nyt ei ole kyse mistään kammottavasta remix-projektista, vaan Rick Rubinin tuottaman American- levytyssarjan helmikuun lopussa ilmestyvästä kuudennesta osasta Ain't No Grave. Levy on jo toinen Cashin kuoleman jälkeen koottu American-albumi ja se jäänee lajissaan viimeiseksi.

Kun Cashin repertuaarista poimitaan kanonisoidut jyvät, puhutaan alkupään Sun-levytyksistä, 1960-luvun lopun At Folsom Prison- ja At San Quentin -vankilalive-albumeista ja edellä mainituista American-levyistä. Cash teki kyllä hyvää tavaraa muulloinkin.

Klassikoksi muodostuneen spiikin mukaan nimetty Hello, I'm Johnny Cash on hieno albumi. Vaikka CBS-levy-yhtiötä (ja etenkään sen perillistä Sonya) ei voi erityisesti kehua back-kataloginsa arvostamisesta, Cashin levytyksiä ei koskaan dumpattu cut out -versioina, ja tärkeimmät levyt olivat melko hyvin saatavilla (tosin ohuempana vinyylinä) nice price -painoksina. Oma paksulle vinyylille prässätty kappaleeni on "made in england" ja tukholmantuliaisia viime vuodelta.

Kansikuva korostaa 41-vuotiaan Cashin kasvojen uurteita. Päivät nuorisoidolina olivat takanapäin, mutta viihdyttäjänä oman The Johnny Cash Show -tv-ohjelmankin saanut mies oli uransa huipulla. Hän oli saanut elämänsä raiteilleen, uransa nousuun ja nainut pitkäaikaisen kumppaninsa June Carterin kaksi vuotta aikaisemmin. Pariskunnan pojan syntymään oli albumin ilmestyessä vielä kaksi kuukautta aikaa. Levy nousi USA:n country-albumilistan kärkeen ja pop-albumilistallakin kuudenneksi.

Levyä edeltänyt single Blistered nousi USA:n country-listan neljänneksi ja pop-listan 50:ksi. Äskeisen linkin alta löytyy mainio "musiikkivideo" tammikuulta 1970, mutta tämä lyhyt akustinen versio on vieläkin herkullisempi, varsinainen aarre American-levytysten riisuttuun soundiin rakastuneille. Rockaavan Blistered-singlen b-puolelle laitettiin Cashin yhdessä toisen mustiin pukeutuvan miehen Roy Orbisonin kanssa kynäilemä perinteinen country-iskelmä See Ruby Fall, joka sekin nousi country-listalle ja pop-listan sijalle 75.

Albumin tunnetuin kappale on Tim Hardin -sävellys If I Were A Carpenter; biisi, josta kaljuuntuva teinipoppari Bobby Darin oli tehnyt alkuperäisen ihan hyvän version ja uransa viimeisen ison hitin neljä vuotta aikaisemmin. Tästä biisistä on tehty lukuisia hienoja covereita mm. säveltäjän itsensä, Four Topsin ja Small Facesin toimesta, mutta Johnnyn ja Junen umpirakastunut duetto on ässäveto. Single nousi country-listan kakkoseksi, ja pariskunta sai esityksestään Grammy-palkinnon seuraavana vuonna. Kannattaa myös ehdottomasti poimia marketin halpakorista talteen Man In Black: Live In Denmark 1971 -dvd, jolta löytyy monien muiden herkkujen ohella kelpo esitys tuosta kappaleesta.

Vanhaa vihtahousua muistetaan Hello, I'm Johnny Cash -albumilla erityisesti kahdessa biisissä. Kakkosraita The Devil To Pay on näistä suosikkini. Oheisella filminpätkällä esiintyy myös rock 'n' roll -legenda Carl Perkins, joka viihtyi Cashin sidekickinä kymmenen vuoden ajan. Puhelaulu To Beat The Devil oli ensimmäinen Cashin coveroimista outlaw-countrymies Kris Kristofferssonin kappaleista. Videoklipissä näkyvä levy ei ole tämä LP, mutta soundi kyllä autenttinen. Varsinkin myöhemmin samana vuonna hitiksi nousseesta Sunday Mornin' Comin' Down -coverista Kristoffersson sai uralleen merkittävää lisäpotkua.

Outlaw-imagoa ylläpitävien tarinoiden ja paholaisen kanssa painimisesta kertovien veisujen lisäksi Johnny Cash on laulanut lukuisia lauluja rautateistä ja junista. Tälläkin levyllä niitä on kaksi: junasuhdetta pohdiskeleva I've Got A Thing About Trains ja avausraita Southwind.

Ensi kerralla levykeitaassa ei sitten varmasti käsitellä mitään countryyn vivahtavaakaan, vaan jotain ihan muuta.