Teräväkielisten totuudenpuhujien mukaan The Smashing Pumpkins oli viidennellä albumillaan käytännössä kuulapää Billy Corganin, tuon Ameriikan Toni Wirtasen ja tuottajaguru Floodin duo. Kunnianhimoisesta tupla- ja teemalevy MACHINA:sta piti tulla Smashing Pumpkinsin paras albumi ja samalla yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä rocklevyistä; suunnannäyttäjä uudelle vuosituhannelle.
Corganin, basisti D'arcy Wretzkyn ja kitaristi James Ihan triona levyttämä Adore oli ollut kaupallinen pettymys, eikä levy-yhtiö Virgin suostunut flopin jälkeen julkaisemaan tupla-albumia. Osa MACHINA:lta ylijääneestä materiaalista julkaistiin myöhemmin samana vuonna hyvin rajoitetulla Machina II / The Friends & Enemies of Modern Music -julkaisulla, mutta siitä lisää syksymmällä.
Kymmenen vuotta sitten karkauspäivänä ilmestynyttä MACHINA:a promotoitiin isolla rahalla. Ennen Adorea kosketinsoittaja Jonathan Melvoinin kuolemaan johtaneen heroiinijupakan vuoksi pois potkittu rumpali Jimmy Chamberlin oli jälleen mukana, ja markkinointiosaston mukaan Pumpkinsit olivat palanneet konekokeilujen jälkeen rockmusiikin pariin, parempina kuin koskaan. Kesken levynteon omille teilleen häipynyt D'arcy Wretzky korvattiin Hole-yhtyeen vähintään yhtä näyttävällä Melissa Auf der Maurilla. Kriitikot suhtautuivat levyyn kuitenkin nuivasti, eikä suuri yleisökään lämmennyt mustaan pvc-muoviin kääriytyneelle goottijumalalle entiseen malliin. Julkaisuviikollaan USA:n albumitilaston kolmanneksi noussut MACHINA menestyi lopulta Adorea kehnommin.
Kymmenen vuotta myöhemmin MACHINA maistuu tänään paremmalta kuin ikinä. Vaikka lyhytikäiseksi jäänyt Zwan oli hyvä power pop -bändi, ei Corgan ole myöhemmin pystynyt ylittämään tätä albumia, jolla oli enemmän kohokohtia kuin täytemateriaalia. MACHINA:a voidaan kritisoida 73 minuutin pituudesta, mutta kannattaa muistaa, että Corganin alunperin suunnittelema tupla-albumi olisi ollut vielä suurempi haaste kuulijoiden keskittymiskyvylle.
Ensimmäisenä promosinglenä vuoden 1999 puolella julkaistu avausraita The Everlasting Gaze on täyteen tuupattua cybermetallia, mitä Jonas Åkerlundin ohjaama soittovideo goottisupersankari-imagoineen vielä alleviivaa. Ei oikeasti niin kovin raskas, vaan pikemminkin raskasta metallia imitoiva raita Heavy Metal Machine löytyy linkistä Japanissa taltioituna live-versiona. Koko Budokanin keikka vuodelta 2000 muuten löytyy koruttomasti taltioituna edulliselta Live in Tokyo -dvd:ltä. Kolmas jytäävämpi kappale The Imploding Voice on jyräkitaralla raskaaksi naamioitu klassinen pop-biisi.
Tammikuussa 2000 julkaistu ensimmäinen myyntisingle Stand Inside Your Love yritti listoille "klassisella Pumpkins-soundilla", mutta onnistui siinä vain keskinkertaisin tuloksin. Oscar Wilden Salome-näytelmää lainailevan erittäin artsyn videon pääosaa näytteli Corganin tyttöystävä Yelena Yemchuk.
Sanoituksestaan kovasti kritisoitu promosingle I Of The Mourning (linkissä studiolive David Lettermanin showsta), oma suosikkini Raindrops + Sunshowers, Wound (livenä Chicagossa 1999) ja toinen virallinen myyntisingle Try, Try, Try edustavat musiikillisesti Adorelta tuttua New Ordermaista poplinjaa. TTT:n vavahduttava ja ristiriitaisen vastaanoton saanut promovideo oli myös Åkerlundin ohjaama.
Kymmenminuuttisen Glass And The Ghost Children -eepoksen (livenä Pariisissa) aikana mielenkiinto hieman herpaantuu, mutta mikä tahansa albumin loppupuolenkin biiseistä nousee arvoonsa, kun sitä tarkastellaan kokonaisuudesta irrallaan erillisenä kappaleena. Lopuksi albumin päättävä Age Of Innocence nopeana liveversiona Budokanilta.
Corgan oli jo pitempään kaavaillut soolouraa, ja D'arcyn lähtö oli tukenut päätöstä. MACHINA:n odotettua vaisumpi vastaanotto sinetöi päätöksen. Ennen lopettamistaan yhtye teki menestyksekkään ja mittavan jäähyväiskiertueen, ehtien keikkailla muun muassa Hartwall Areenalla. Pitkä kahden encoren show on edelleen yksi parhaista koskaan näkemistäni.
Seitsemän vuotta myöhemmin Smashing Pumpkins = Billy Corgan teki comebackin matalammalla profiililla. Zeitgeist-albumi vaikutti maailmoja mullistamattomalta metalliselta goottirockilta, ja vuoden 2008 Helsingin keikka sijoittui vaatimattomasti vain Nordenskiöldinkadun jäähalliin. Vuosi sitten Jimmy Chamberlin jätti bändin lopullisesti Corganin jatkaessa taivalta vaihtelevalla miehityksellä. Uusi, tähän mennessä sympaattiselta dream popilta kuulostava albumi Teargarden by Kaleidyscope on biisi kerrallaan imuroitavissa ilmaiseksi interwebissä. Ohjaaja Jonas Åkerlund jatkaa kipeiden aiheiden parissa ajankohtaisella musiikkivideolla.
MASIINA ei ole biisimateriaaliltaan ollenkaan hullumpi albumi, mutta nyanssien puutteen takia sävähdyttävät hetket ovat harvassa. Useimmissa biiseissä paksu äänimassa velloo aika samankaltaisena alusta loppuun.
VastaaPoistaOlin itsekin paikalla vuoden 2000 Helsingin-keikalla, ja olihan se tosiaan hieno ja yllättävän hyväntuulinen keikka. Bändi vaikutti oikein motivoituneelta, vaikka oli hajoamassa.
Oliskohan masterointi kans jotenkin tuolle ajalle tyypillinen? Spotifyn kautta levy kuulostaa tosin vielä paljon tasapaksummalta.
VastaaPoistaBiisimateriaali on näin jälkikäteen vielä paljon paremman kuuloista, kun ei Corgan ole tuolle tasolle enää yltänyt (paitsi Zwanin kanssa mielestäni).