Levykeitaassa otan kuunteluun vuosikymmenten takaisia albumeita. Osa levyistä on minulle vanhoja tuttavuuksia, osa uunituoreita hankintoja. Motiivini: mainion musiikin ilosanoman levittäminen genrestä riippumatta. Tervetuloa keitaalle!
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Kauko Röyhkä: Kaksi koiraa (1990)
Nykymittakaavassa hengästyttävä ensimmäisen kymmenen levytysvuoden julkaisutahti ei laskenut Kauko Röyhkän albumien taiteellista tasoa. Kaksi koiraa oli Jukka-Pekka "Välde" Välimaan ensimmäinen varsinainen sooloalbumi hänen Narttu-yhtyeen kanssa tekemiensä kymmenen LP-levyn jälkeen. Edeltävää Narttu-levyä Joko-tai minimalistisempi soundi työstettiin pääasiassa Narttu-kosketinsoittaja Pekka Gröhnin rytmisoitinten ja Shadowplay-kitaristi Timo Vikkulan voimin. Kahdelle koiralle ei nimetty varsinaista tuottajaa, mutta heti Nartun hajoamisen jälkeen tammi-helmikuussa 1990 äänitetyn levyn taltioi narulle Röyhkän kanssa perustamassaan Herodes -studiossa EMI:n tuotantopäällikkönä sittemmin toiminut Gabi Hakanen. Äänittäjän historiasta löytyi muun muassa mustahuuliyhtye Pin-Ups.
Röyhkälle tunnusomaisen "omaelämäkerrallisen" sattumuksen sisältävät avausbiisit Kaksi koiraa ja Iltapäivä Tainan kanssa nakuttavat hypnoottisesti. Ensinmainittua ryydittää viululla Hearthill-bändin Ufo Mustonen, jälkimmäisen tekstiä alleviivaa vetopasuunalla Stressi-yhtyeessä uransa aloittanut muusikko Mara Salminen.
Hitikäs Ei mikään helppo homma tarttuu taudin lailla. Vikkula soittaa sekä vangitsevat kitarat että basson, Gabi Hakanen heittää kehiin pikku taustalauluja. Soita se taas, Rainer -biisillä Gröhn soittaa rumpujen ja basson lisäksi myös komppikitaraa.
1990-luvulla Röyhkä otti etäisyyttä hittivuosiensa suosion mukana tulleeseen naistenlehtijulkisuuteen. Provosointiin taipuvaisena mies leimattiin seitsemän päivää -lehdistömme taholta saatananpalvojaksi. Saatana oli tietenkin ollut läsnä Röyhkän teksteissä aina ensimmäisestä Dora-radiohitistä (1980) lähtien, mutta vihtahousu oli vain yksi laulujen antisankari muiden joukossa. Yksi Kahden koiran vangitsevimmista esityksistä on duettona Maritta Kuulan kanssa esitetty Musta satu. Mustasta ruhtinaasta itsestään kertovan biisin sanoitus on runoilija Uuno Kailaan käsialaa. Musta satu ja toinen Kailas-teksti Verkon silmässä ovat Farfisa-urkuri Pupu Lihaviston sävellyksiä, ja niitä voi pitää jatkeena Röyhkän, Kuulan ja Lihaviston 1980-luvulla toimineen 500 kg lihaa -kokoonpanon tuotannolle.
Kaksi koiraa on suotta miltei kuoliaaksi vaiettu. Kymmenen vuotta sitten siitä sentään otettiin cd-uusintapainos, jonka saattaa vieläkin löytää levykaupasta. Youtube-maailmasta löytyy vain kaksi levyn biisiä. Virolaisen tv-kasvon mukaan nimetty Hardi Tiidus on linkissä Kauko Röyhkä Combon esittämänä playbackinä. Ilmeisesti Pekka Gröhn "laulaa" hauskan falsettiosuuden. Albumin ja tämän blogikirjoituksen päättää osuvasti pärähtävä Vladivostok.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaksi koiraa on ihan ehdoton lempparini Röyhkän tuotannosta. Levyn kaikki biisit ovat mielenkiintoisia ja edelleen aika raikkaan kuuloisia. Tekstit avaavat aika huikeita näkymiä toisensa perään, välillä kieron humoristisia ja välillä traagisia. Kuulijaa hämätään epäolennaisuuksilla, absurdiuksilla ja valheilla, ja aivoja nyrjäytetään tämän tästä. Soitinarsenaali vaihtuu biisistä toiseen. Levyllä ei ole tylsää hetkeä. Loistavaa, että otit tämän esiin! 10 pistettä.
VastaaPoistaUnohdin kirjoituksesta semmoisen anekdootin, että Röyhkä taisi muuttaa Joko-Tai -levyn tekemisen jälkeen Portugaliin kirjoittamaan kirjaa. Oli ollut pitkä tauko romaanien kirjoittamisessa. Ei tullut kirjaa vieläkään, syntyi tämä levy, mikä oli ihan ässä ja kaikkein koukuttavinta Röyhkää.
VastaaPoista