Queensissa, New Yorkissa 1960-luvun puolivälissä syntynyt Eric Barrier soitti nuorena eri instrumentteja, mutta kiinnostui lukion loppuvaiheessa levyjen pyörittämisestä ja ryhtyi dj:ksi WBLS-radioasemalle. Pian Eric B. etsi räpperiä, jonka kanssa työskennellä. Promoottori Alvin Toney suositteli Ericille aggressiivisen (vrt. Run, L.L. Cool J) tyylistä Freddie Foxxxia, joka ei kuitenkaan ollut juuri sillä hetkellä tavoitettavissa. Samalta istumalta Toney ehdotti toista vaihtoehtoa, Ericiä kolme vuotta nuorempaa, pehmeämmän tyylistä mutta lahjakasta räpperiä nimeltä William Michael Griffin Jr. Nuori kaveri tuli sittemmin tunnetuksi islamilaisella nimellään Rakim Allah.
Eric meni tapaamaan Rakimia tämän kotiin Long Islandille ja soitti hänelle tämän isoveljen levyhyllystä löytämänsä Fonda Raen Over Like A Fat Rat -kappaleen. Kuullessaan Raen discofunkin Rakim purskahti nauruun, ja hänen suussaan ollut kalja roiskui pitkin seiniä. Eric sanoi Rakimille, että samalla tavalla Rakim tulisi nauramaan matkalla pankkiin, sillä biisi tekisi heistä miljonäärejä. Kappaleen bassokuvio lainattiin Eric B. ja Rakim -duon ensimmäiselle Eric B. Is President -singlelle. Vaikka levystä ei sukeutunut valtaisaa hittiä, siitä tuli joka tapauksessa hip hop -klassikko.
Neljä vuotta ensisinglensä jälkeen Eric B. & Rakim oli julkaissut kaksi klassikkoaseman saavuttanutta älpeetä ja saavuttanut kaksi mainstreamhittiä. 1980-luvun lopulla ylivoimaisesti parhaimpana DJ + MC -duona pidetty kaksikko oli kuitenkin uuden vuosikymmenen alussa vaikeassa raossa.
Yhtäällä oli valtavaa mainstream-huomiota saanut Native Tongues -ryhmittymän De La Soulin, A Tribe Called Questin ja kumppaneiden kaltainen kukkaisrap, missä sämplättiin mitä tahansa valkoisesta hippirockista lähtien - toisaalla oli vahvassa noususuhdanteessa P-funkia sämpläävä länsirannikon gangsta rap.
Eric B. oli skrätsääjänä virtuoosi, mutta levyjen raapimista pidettiin noina sämpläyksen kulta-aikoina vähän vanhanaikaisena kikkailuna (siis lähinnä levyillä, keikoilla dj tietenkin esitteli osaamistaan). Eric B.:n taustojen tyylillinen variointi koettiin suppeaksi. Kahdella ensimmäisellä albumilla käytettyä JB's-pohjaista sämpläystä oli kopioitu muiden artistien levyillä kyllästymispisteeseen asti. James Brownin lakimiehet kuuntelivat hip hop -levyjä korvat kuumina ja virittelivät oikeusjuttuja. Sitten vielä Rakimin rap-tyyli oli saanut lukemattomat määrät seuraajia, joiden tasosta voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Ja kaiken kukkuraksi duon kultaketju-imago koettiin aikansa eläneeksi.
Tarjontaa ja hyviä julkaisuja oli joka tapauksessa vuosikymmenen vaihteessa valtavasti, ja syystä tai toisesta Rakimia ei kutsuttu mukaan itärannikon hip hop -skenen Stop The Violence Movementin Self-Destruction -hyväntekeväisyyssinglellä julkaistuihin kokoontumisajoihin. Kun vielä länsirannikon artistit West Coast Rap All-Stars -nimellä julkaisivat aiheesta vastineensa We're All In The Same Gang, oli Eric B. & Rakim tavallisen Yo! MTV Raps -katsojan näkökulmasta kirjoitettu ulos rapin mestaruussarjasta.
Duon kolmas albumi Let The Rhythm Hit 'Em on edeltäviä levyjä tummasävyisempi kokonaisuus. Taustat poikkeavat aiemmista, ja väitetään, että levyllä kreditoimatta jäänyt, tekohetkellä vasta 17-vuotias William Paul Mitchell alias Large Professor vastaisi biisien tuotannosta. Levy on omistettu Rakimin edesmenneen isän William Griffinin ohella vuonna 1989 ammutulle hip hop -tuottaja Paul McKastylle alias Paul C:lle, jota ei myöskään mainita levyn tuottajaksi sen kannessa, monissa muissa lähteissä kylläkin.
Let The Rhythm Hit 'Em -nimisen avauskappaleen pitäisi toimiakseen iskeä todenteolla päin kasvoja. Sen tämä ankarasti potkiva nimibiisi ja ensimmäinen singlelohkaisu kyllä tekeekin. Harmi, että kyseessä on samalla levyn ehdottomasti paras ja iskevin kappale. Loppulevy on yhtyeen tasaisin kokonaisuus, jopa niin tasainen, että siitä on hankala saada otetta, kun vastaavia iskusävelmiä ei seasta erotu. Rakim on vasta 22-vuotiaana uransa parhaimmassa vedossa, ja yksistään hänen milloinkaan hengästymätön verbaalitykityksensä riittää nostamaan levyn kaikkien aikojen parhaiden kuulemieni rap-levyjen joukkoon.
Ainoastaan vauhdikkaan kakkosraidan No Omegan taustat perustuvat James Brownin ja Lyn Collinsin levyiltä lainatuille JB's -sämpleille. Taustoille on hyvällä maulla valittu myös jazz-sämplejä, kuten voi kuulla esimerkiksi Untouchables-kappaleesta. Jo Eric B. & Rakimin ensisinglen aloittamaa perinnettä jatkaa dj-taidonnäyte Eric B. Made My Day.
Levyn toinen videosingle In The Ghetto perustuu muun muassa Donny Hathawayn soul-klassikkoon The Ghetto. Samana vuonna muuten ilmestyi aiheesta myös kalifornialaisen Too Shortin hyvin samankaltainen luenta, ja esityksiä tuli joskus soiteltua ahkerasti peräkkäin. Koska In The Ghetto -single menestyi vähän edeltäjäänsä paremmin, kolmas singlebiisi Mahogany jatkoi Al Green-sämplen avittamana balladilinjalla. Youtubesta löytyy biisistä aivan mahtava remix, missä Rakimin räpin tempoa on hieman nostettu.
Rock-näkökulmasta tämä albumi on hukkunut rap-pinoon, jossa tasaisen hyviä levyjä on tusinoittain. The Source -lehti sensijaan on kelpuuttanut levyn kaikkien aikojen parhaiden hip hop -albumien listalleen Paid In Fullin ja Follow The Leaderin seuraksi. Toisin kuin nuo vähän retroilta kuulostavat edeltäjänsä, Let The Rhythm Hit 'Em on ajattomalta kuulostava albumi, joka nousisi tänään julkaistuna heti vuoden parhaiden levyjen kastiin.
Eric B. & Rakim julkaisivat vielä kahden vuoden päästä yhden kimppalevyn Don't Sweat The Technique. Tämän jälkeen katkolle menivät sekä duon keskinäinen yhteistyö että levytyssopimus MCA-yhtiön kanssa. Soololevyjen työstämiseen tarkoitettu breikki johti pitkälliseen riitaan, minkä seurauksena Rakimin ensimmäisen soololevyn julkaisu viivästyi viisi vuotta, ja tänä aikana riidan kolmas osapuoli MCA-yhtiökin ehti sulautua Universal-moolokin kitaan. Räpperin sooloura alkoi menestyksellisesti, mutta viime vuonna ilmestynyttä kolmatta sooloalbumia saatiin odottaa tuottajien ja levymerkkien vaihtuessa peräti kymmenen vuotta. Eric B.:n ainoa sooloalbumi on pikkumerkin julkaisema keräilyharvinaisuus. DJ:n intressit lienevät tällä haavaa muualla kuin musiikissa, ja duon mahdollinen comeback samalla lavalla ei merkinne yhteistyön pysyvämpää jatkumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti