Maailman parhaan rock 'n' roll -bändin jalustalle itsensä nostanut Kiss on jyrypusu vailla vertaa - aina ja ikuisesti - onhan tuo jo tullut tähän päivään mennessä varsin selväksi? Jokaisen normaalin nuoren miehen herkimpään kehitysvaiheeseen kuuluva yhtye teki parhaat levynsä alkuperäisellä kokoonpanolla ja maskit naamassa ennen vuoden 1978 sooloalbumien aiheuttamaa rivien hajaannusta. Soolokitaristi Ace Frehleyllä nousi viinan lisäksi myös virtsa päähän, ja alati pomottamaan pyrkivää basisti Gene Simmonsia harmitti hänen oman soolonsa saama vaisu vastaanotto. Rumpali Peter Criss oli enemmän tai vähemmän pihalla bändistä sekä levynteosta (Anton Figin tuuratessa), ja päävokalisti ja rytmikitaristi Paul Stanley jatkoi häneltä luontevasti syntyvien tarttuvien pop-biisien tekemistä.
Unmasked on kappalemateriaalin hyvästä tasosta huolimatta saanut osakseen ankaraa kritiikkiä varsinkin Gene Simmonsilta ja Paul Stanleyltä. Hard rock -bändin melkein flopannut soft rock -albumi ei sovi viralliseen, johdonmukaisesti voitosta voittoon kirineeseen Kiss-tarinaan, mutta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa eri tyylejä rohkeasti kokeillut yhtye eli luovaa huippukauttaan. Aktiivisesti biisintekoon osallistunutta tuottaja Vini Ponciaa on syytetty siloisista pop-soundeista, mutta hän toimi lähinnä bändin jäsenten omien visioiden ja toiveiden toteuttajana ja tukijana. Unmaskedilta löytyy hyviä pop-biisejä. Hitinhakuisessa yliyrittämisessään kehnompia ovat vain ensisinglen biisit Shandi ja She's So European.
Kiss-albumeille tavaksi tullut coverbiisi on tällä kertaa tyystin tuntemattoman biisintekijän Gerard McMahonin Is That You. McMahon loi itselleen sittemmin pitkän uran biisintekijänä, ja iski Gerard McMann -nimisenä artistinakin kerran kultasuoneen The Lost Boys -elokuvan soundtrackin Cry Little Sister -biisillä. Paul Stanleyn laulama Is That You on Love Gun -levyn tyylisine soundeineen albumin rockaavin ja kissmäisin kappale Ace Frehleyn biisien ohella.
Peter Crissin irtauduttua ydinnelikosta Frehley otti itselleen näkyvämmän roolin. Albumilla on peräti kolme hänen säveltämäänsä ja laulamaansa rockaavaa kappaletta, joilla Ace soittaa Simmonsin kiusaksi myös bassoa. Tarttuva Talk To Me nousi pikkuhitiksi Keski-Euroopassa. Oma suosikkini on singleä sävykkäämpi Two Sides Of The Coin. Unmaskedin vähäisestä arvostuksesta kertoo, ettei Frehleyn kolmatta, koukkuilevalla bassokuviolla varustettua kappaletta Torpedo Girl kelpuutettu edes alkuperäisen maskikokoonpanon vähemmän tunnettuja helmiäkin esitelleelle vuoden 2008 Kiss Ikons -kokoelmalle.
Unmaskedin kansainväliseksi hitiksi nousi Stanleyn sokerinen pop-kappale Shandi, ainoa albumin biisi, mitä Kiss on soittanut livenä myös myöhempien vuosien kiertueillaan. Kappaleen videonauhoitus oli Peter Crissin viimeinen esiintyminen bändin riveissä viiteentoista vuoteen, ja mies on kertonut jääneensä kuvausten jälkeen itkemään yksin pukuhuoneeseen. Singlebiisiä parempi on ensimmäisen levypuoliskon loppuun haudattu What Makes The World Go 'Round, aikalailla I Was Made For Lovin' You -tyyppinen discorock, joka saa kulkevaa jatkoa heti b-puolen samanhenkisestä avausraidasta Tomorrow. Saksassa pikkuhitiksi noussut Tomorrow on koukkuilevan tuotantonsakin ansiosta albumin parasta antia. Neljäs Stanleyn ja Poncian kynäilemä biisi Easy As It Seems on jälleen yksi unohdettu Kiss-helmi, Sure Know Something -henkinen, Poncian syntikkariffillä ja discobassolla kuorrutettu kappale.
She's So European on Gene Simmonsin yritys yhdistää mainio Kiss-hardrock-kitarariffi ja "nokkelan yhteiskuntakriittinen", sanomaltaan hämärä teksti. A-osa ja kertosäe kuulostavat kahdelta yhteen liimatulta, toisiinsa sopimattomalta biisiltä. Levyn päättävä You're All That I Want on edellistä parempi, kunnianhimoinen sävellys ja hymnimäinen biisi, jonka toteutus on kuitenkin albumilla jäänyt ikäänkuin puolitiehen. Simmonsin huippuhetki on Bob Kulickin riffiin perustuva Naked City, yksi albumin ja Kissin parhaista biiseistä. Näiden ideoiden pohjalta Billy Idol, Steve Stevens ja Keith Forsey työstivät omia sarjakuvarock-klassikoitaan muutaman vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti