Nazz-yhtyeensä hajoamisen jälkeen Todd Rundgren keskittyi muiden artistien tuottamiseen Bearsville-studioilla New Yorkissa. Mieli paloi kuitenkin omankin musiikin tekemiseen. Esikoinen Runt (1970) oli tavallaan Runt-nimisen bändin albumi, ja sellaisena suoraa jatkoa Nazzin musiikille.
Runtin keltanokkaiset jäsenet rumpali Hunt Sales (s. 1954) ja basisti Tony Sales (s. 1951, eli kolme vuotta Rundgrenia nuorempi), olivat komedianäyttelijä Soapy Salesin poikia. Veljekset nauttivat vauhdikkaan hard rockin soittamisesta, mutta hyljeksivät Rundgrenin balladeja.
Vaikka Runt-nimi on sekaannuksen aiheuttamiseksi edelleen läsnä, kesäkuussa 1971 ilmestynyt Runt. Ballad of Todd Rundgren on jo selkeästi soololevy. Tony Sales soittaa edelleen bassoa, mutta Hunt on mukana vain kahdella kappaleella. Biisit ovat pääosin rauhallisempia, lähempänä Rundgrenin tavoittelemaa pehmeää tyyliä. Laura Nyron ja Carole Kingin aikalaisvaikutus kuuluu selvästi.
Oman 2000-luvun puolella Tukholmasta ostamani jenkkiversion kannet kärsivät ringwearista, mutta itse vinyyliä ei ole juurikaan soitettu. Myyjällä oli laatikossaan USA:sta Eurooppaan kärrättyjä albumeita kokonainen pinkka, joiden kannet olivat yli kolmekymmentä vuotta hanganneet toisiaan vasten jossain varastossa.
Albumin kansikuva on itseironinen kommentti Rundgrenin ryhtymisestä loppuelämäkseen Billy Joelin kaltaiseksi balladilaulajaksi. Sparksin taiteellisempi puolisko Ron Mael suunnitteli aukeavien kansien sisäpuoliskon. Rundgren oli tuottanut tammikuussa 1971 julkaistun, tuolloin vielä Halfnelson-nimellä kulkeneen yhtyeen esikoislevyn.
Mitä yhteistä sitten on Hanttikortit-blogissa käsittelemälläni EPMD-biisillä Strictly Business ja Runt. The Ballad of Todd Rundgren -albumilla? Eipä olisi tullut heti mieleen: yhdistävä tekijä on rumpali Norman D. Smart, joka soitti puolellatoista ensimmäisellä Mountain-albumilla, ja siis myös EPMD:n Woodstockista sämpläämällä pätkällä.
Mountainin jälkeen Smart liittyi country rock -bändi The Great Speckled Birdiin, jonka esikoisalbumin tuottajaksi Rundgren rekrytoitiin 1970. Lounastauoilla Rundgren demosi kappaleita Runt. The Ballad of Todd Rundgren -levylle, ja Smart soitti rumpuja. Lopullisella albumilla Smart soittaa seitsemällä kappaleella.
Nopeampitempoisesta Long Flowing Robe -kappaleesta harkittiin singleä, ja sellainen tavallaan saatiinkin albumin toisen singlelohkaisun myötä. Biisin sisältävä single on kyllä erittäin harvinainen.
The Beach Boysin rauhallisia kappaleita muistuttava kakkosraita, "nimibiisi" The Ballad (Danny and Jean) näyttää avausraitaa paremmin suuntaa albumin tyylille. Rundgren soittaa raidalla myös pätkän talk boxia; levynkannessa instrumentti kulkee nimellä Waldo the Singing Guitar.
The Ballad (Danny and Jean) -biisin simppeli 'kitara ja mies' -live on vuodelta 1987.
Tukevakomppinen ja kitarasooloilua sisältävä rock Bleeding poikkeaa albumin yleislinjasta.
Lumoavan kaunis, pelkällä pianolla säestetty Wailing Wall on levyn parhaita kappaleita. Rundgren vastaa albumilla kitaroiden lisäksi myös kaikista lauluharmonioista ja kosketinsoittimista.
Countrybiisi The Range War edustaa Rundgrenin mustaa huumoria. Rundgren sanoi tavoitelleensa kappaleeseen samanlaista tunnelmaa, mitä oli kokenut äänittämissään The Bandin Stage Fright -albumisessioissa touko-kesäkuussa 1970. Rundgren oli vihannut jokaista hetkeä ja The Bandin edustamaa hilbillymusiikkia, mutta oli oppinut kärsivällisyyttä ja ansainnut samalla hitusen kunnioitusta Bearsville-levymerkin pomolta Albert Grossmanilta.
Vuonna 1978 the Bottom Line -klubilla New Yorkissa taltioidulla livellä rumpuja soittaa Smart. Snadisti glam Todd sanoo videolla jotain vitsikästä John Denveristä. Rundgrenilta ilmestyi vuonna 1978 retrospektiivinen livetupla Back to the Bars, mikä äänitettiin osaksi samalla klubilla. Livelevyn The Range War -versiolla vierailee Spencer Davis.
Levypuoliskon päättää aikaansa edellä oleva, vitsikkäästi sanoitettu soft rock Chain Letter, jonka lopun paisuteltu luuppi jää hienosti junnaamaan paikalleen.
Toisen levypuoliskon aloittaa A Long Time, A Long Way To Go. Kappaleesta julkaistiin albumin toinen single, mikä viipyi USA:n singlelistalla vaivoin kaksi viikkoa, yltäen vain sijalle 92. Osalla painoksesta oli levyprässäämön mokan takia etiketistä huolimatta a-puolella kappale Long Flowing Robe, joten singlejulkaisu saatiin tavallaan siitäkin biisistä. Siihen aikaan virhepainoksia ei keräilty, joten suurin osa virheellisistä singleistä hävitettiin.
Bostonin halki virtaavaan Charles-jokeen viittaava verkkaisesti käynnistyvä itsemurhaviesti Boat On The Charles kertoo Rundgrenin Nazzia edeltäneistä kovista nuoruusajoista Woody's Truck Blues Bandissa. Rundgren soittaa muiden instrumenttiensa ohella kappaleella myös saksofonia. Tällä biisillä Hunt Sales vierailee kongarummuissa.
Jazz rock -rumpali John Guerinin sekä Elviksen ja The Doorsin sessiobasisti Jerry Scheffin vahvistamasta Be Nice To Me -biisistä tulee jälleen mieleen Beach Boysin slovariosasto. Kappaleesta lohkaistiin huhtikuussa 1971 albumin ennakkomaistiaisiksi single, mikä roikkui USA:n singlelistan häntäpäässä viisi viikkoa. Korkeimmaksi sijoitukseksi jäi 71.
Hienoa sinisilmäsoulbiisiä Hope I'm Around oli suunniteltu alunperin Runt-albumille. Guerin ja Scheff soittavat myös tällä kappaleella.
Rokkaava Parole kuulostaa edellistä kappaletta enemmän Runtin ylijäämämateriaalilta. Biisi on levyn ainoa, millä Salesin veljesten komppiryhmä yhdessä vastaa rytmipuolesta. Kappale julkaistiin myös A Long Time, A Long Way To Go -singlen b-puolella.
Pianoballadi Remember Me on Rundgrenin lauluharmonioillaan kuorruttama kaunis outro.
Runt. The Ballad of Todd Rundgren sai kriitikoilta positiivisen vastaanoton, mutta myi julkaisuajankohtanaan ilman radiosoittoon kelpuutettua hittikappaletta vain 15 000 kappaletta, mikä on koko Rundgrenin uran pohjanoteeraus.
Albumiaan promotoidakseen Rungren kokosi uuden Runt-kokoonpanon edellisessäkin keikka-Runtissa soittaneen kosketinsoittajan Mark "Moogy" Klingmanin avustuksella. Klingman oli saanut yhden kappaleensa mukaan Brethren-nimisen country rock -bändin toiselle albumille. Hän pyysi yhtyeen kitaristi Tommy Cosgrovea ja basisti Stu Woodsia Runtiin. Albumilla soittanut N.D. Smart tuli rumpaliksi. Ensimmäiseen Runtiin verrattuna bändi oli monipuolinen ja ammattitaitoinen. Uusien jäsenten henkilökemiat vain eivät natsanneet Rundgrenin kanssa. Runt teki muutamia keikkoja ja äänitti kotikaupunkinsa Philadelphian Sigma Sound Studiolla radioshown.
Rundgrenin uran alkutaipale sekä tuottajana että artistina jatkui tämän albumin jälkeen taiteellisesti korkealla tasolla. Seuraava 2LP Something/Anything? (1972) osoittautui sitten uran suurimmaksi kaupalliseksi menestykseksi.
Salesin veljekset nousivat myöhemmin pintaan Iggy Popin säestäjinä ja Tin Machine -yhtyeen jäseninä. Veljekset hakeutuivat 2000-luvulla Myspace (R.I.P.) -kavereikseni ehkä nettiin tallentamieni soittolistojen perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti