Paikallisen liikennelaitoksen Chicago Transit Authority nimellä uransa aloittanut yhtye lienee Beach Boysin jälkeen kaikkien aikojen toiseksi suosituin amerikkalainen bändi. Valtavan levymyyntinsä ja suosionsa huomioon ottaen Chicago on yksi kaikkien aikojen aliarvostetuimmista yhtyeistä. Bändin kokeilevampi fuusio-, proge- ja hardrock-tuotanto tunnetaan komeaa logoa ja soft rock -standardeja If You Leave Me Now sekä Hard To Say I'm Sorry paljon huonommin.
Koska yhtyeen tavaksi tuli myöhemmin nimetä albuminsa sen roomalaisen järjestysnumeron mukaan, on bändin toista levyä kutsuttu epävirallisesti myös nimellä Chicago II. Chicagon varsinainen läpimurtolevy nousi USA:n albumilistan neljänneksi ja brittilistan kuudenneksi. Tupla-albumilta lohkottiin USA:n listalle kolme top ten -singleä.
Kosketinsoittaja Robert Lammin säveltämä 25 Or 6 To 4 on hiteistä kovin. Pankaa merkille Terry Kathin legendaarinen kitarakuvio ynnä wah wah -soolo, kolmen puhaltajan - James Pankowin, Lee Loughnanen sekä Walter Parazaiderin - kuumat vasket, basisti Peter Ceteran huuruinen laulu ja Danny Seraphinen imevä rumpukomppi. Kolmen minuutin single-edit happorockista nousi myös brittilistan top kymppiin.
Kappaleesta Meanwhile Back At The Ranch -tv-spesiaalia varten vuonna 1974 kuvattu musiikkivideo näyttää Chicagon jäseniä sekä vaimoja ja naisystäviä ulkoilmaharrastustensa parissa.
Chicago-levyllä on kolme pitempää biisikokonaisuutta, joista pasunisti James Pankowin säveltämä kolmetoistaminuuttinen Ballet For A Girl In Buchannon sisältää albumin kaksi muuta top ten hittiä Make Me Smile ja Colour My World.
Alla Ballet... livenä 1970 Massachusettsin Tanglewoodissa. Ensimmäisessä osassa nähdään ja kuullaan Terry Kathin laulama Make Me Smile, Robert Lammin laulama So Much To Say, So Much To Give sekä instrumentaalit Anxiety's Moment ja West Virginia Fantasies.
Liven toisessa osassa Terry Kathin laulamat Colour My World ja Now More Than Ever sekä näiden väliin sijoittuva instrumentaali To Be Free:
Chicagon alkuvuosien johtohahmo Terry Kath oli perimätiedon mukaan Jimi Hendrixin mielestä maailman paras kitaristi, ja vaikutteet kulkivat myös hänen suuntaansa. Miesten samankaltainen peruna suussa mylvivä laulutyyli ja äänenväri kuuluu albumin jatsahtavalla avausraidalla Movin' In.
Chicagon säveltäjät tarjoilivat laulujaan auliisti muiden jäsenten vokalisoitaviksi. Kathin polveilevan albumin kakkosraidan The Road laulaa puolestaan soft rock -mies Peter Cetera.
Kakkosalbuminsa jälkeen Chicago ehti tehdä vielä seitsemän mainiota studiolevyä ennen kitaristi Kathin tapaturmaista kuolemaa tammikuussa 1978. Siirtyminen kohti popimpaa ja softimpaa tyyliä alkoi toki jo aikaisemmin.
Lammin ja puhaltajakolmikon vetämä Chicago-kokoonpano keikkailee edelleenkin. Kaksi vuotta sitten ilmestyneen Stone Of Sisyphus -albumin julkaisun lähes viidentoista vuoden viivästymiselle vetävät vertoja vain Smile ja Chinese Democracy.
Lauluharmonioineen beatlemaisen Wake Up Sunshinen säveltäjä Robert Lamm laulaa itse. Huomioikaa biisin ja tämän päivityksen vekkuli lopetus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti