Stop the press. Levykeitaan tämänkertainen albumi on valitettavan ajankohtainen. 44-vuotias Heavy D eli Dwight Arrington Myers löydettiin eilen makaamasta jalkakäytävältä kotinsa edustalta Beverly Hillsissa. Myers oli löydettäessä tajuissaan, mutta hänellä oli hengitysvaikeuksia. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa.
Jamaikalaissyntyinen, pikkulapsena vanhempiensa mukana New Yorkiin muuttanut Myers oli Heavy D & The Boyz -yhtyeineen - G-Whiz (Glen Parrish), "Trouble" T. Roy (Troy Dixon) ja DJ Eddie F (Edward Ferrell) - USA:n suosituimpia ellei suosituin crossover rap-akti 90-luvun alussa.
Räppääjänä ylipainoinen rakastaja oli taitava, ja tyyppinä karismaattinen vanhan koulukunnan viihdyttäjä. Levymenestyksen laantuessa hän suuntautui enemmän näyttelijäksi esiintyen muun muassa meilläkin pyörineessä, koulumaailmaan sijoittuneessa tv-sarjassa Boston Public (Käytäväpeliä).
Tuottaja Teddy Rileyn lanseerama tyylikäs ja puleerattu swingbeat-tyyli jaksoi kiinnostaa aikanaan vielä Heavy D:n toisella kaupallisella läpimurtoalbumilla Big Tyme (1989), mikä minultakin löytyy hyllystä. Kolmannen, heinäkuussa 1991 ilmestyneen Peaceful Journey -albumin hankkiminen ei sitten napannut juuri lainkaan. Onneksi nyt on interweb.
Hyllystä löytyy albumin matskusta kuitenkin Now That We Found Love -maksisingle. Swingbeatin lähes eurohouseen naittava jytkyttely nousi brittien singlelistalla ja USA:n dancelistalla peräti kakkoseksi. Se pyörii edelleen jatkuvasti maailman kaikilla tanssilattioilla, ja mainittiin aamun uutisissakin Heavy D:n tunnetuimmaksi kappaleeksi. Biisin laulusolistina kuullaan tuottaja Rileyn artistikaartista Guy-lauluyhtyeen jäsentä Aaron Hallia.
Biisissä sämplätään Third World -yhtyeen popahtavaa reggae-versiota (1978). Kappaleen ansiosta löysin kuitenkin alkuperäisen, Kenny Gamblen ja Leon Huffin The O'Jays -yhtyeelle säveltämän elegantin philly soul -klassikon (1973), minkä arvoa coverointi ei ole yhtään kuluttanut.
Peaceful Journey -albumin toiseksi tunnetuin biisi lienee Is It Good To You, mistä tuottaja Riley ja laulajatar Tammy Lucas julkaisivat myös uuden laulupainotteisemman version joulukuussa 1991 ilmestyneelle Juice-elokuvan soundtrackille. Siitäkin on video tuubissa, mutta liitin tähän postaukseen vain alkuperäisen Heavy D:n räppäämän version.
Kiireinen Riley tuotti albumille vain kaksi raitaa. Viisi kappaletta on näköjään tuottanut tuolloin vielä minulle täysin tuntematon Pete Rock. Miehen nimi krediiteissä nostaa kyllä tämänkin albumin arvoa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Albumin kolmas singlelohkaisu Do Not Curse nousi USA:n rap-singlelistan kahdeksanneksi. Kappale on vakuuttavan vierailijajoukkonsa: Q-Tipin, Kool G Rapin, Big Daddy Kanen, Grand Puban ja Pete Rockin yhteistyökumppani CL Smoothin ansiosta kiinnostavaa kuultavaa ja katseltavaa. Kulisseissa näkyvä "R.I.P. T-Roy" -teksti on omistettu kesällä 1990 tapaturmaisesti kuolleelle The Boyzin Dixonille.
DJ Eddie F:n tuottaman albumin nimikappaleen voi nyt omistaa Myersille. Biisillä fiittaa r&b-/ hip hop -lauluduo K-Ci & JoJo.
Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu. Peaceful Journeyn gruuvaava sämple on napattu Michael Jacksonin säveltämästä The Jacksonsin kappaleesta This Place Hotel / Heartbreak Hotel (1980).
Naissukupuolta ylistävä Sister Sister on legendaarisen hip hop -tuottaja Marlon Williamsin alias Marley Marlin käsialaa. Marl on tuottanut albumille kolme kappaletta. Sister Sister on tehty lauluyhtye The Flexin fiittausta myöten LL Cool J:n Around The Way Girl -hitin (1990) kaavaan, ja Marl alkaa viihteellisyydessään lipsua huipputuotostensa tasosta.
Marlin tuottama The Lover's Got What U Need on kyllä aika mainio biisi. Kuulostaa vähän tutulta.
Kappaleen tarttuvan discosämplen Marl on tietenkin napannut Diana Rossin klassikosta Love Hangover (1976).
Olisin mieluusti liittänyt tänne vielä Daddy Freddyn leppoisasti fiittaaman raggabiisin Body And Mind, mutta en löytänyt sitä tuubista. Nuorisorikollisuutta vastaan saarnaavan, Pete Rockin tuottaman Letter To The Futuren tapauksessa biisin upotus blogiin on estetty, mutta sen voi käydä kuuntelemassa klikkaamalla kappaleen nimeä.
Heavy D & The Boyz julkaisi Peaceful Journeyn jälkeen vielä kaksi albumia, ja viimeinen, Nuttin' But Love (1994) oli yhtyeen suurin menestys. Ohessa miehen viimeinen live-esiintyminen BET Hip Hop Awardseissa lokakuussa 2011. Rauhallista matkaa, Heavy D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti