New Orderin basisti Peter Hookin ja kitaristilaulaja Bernard Sumnerin brittilööpeissä käymä vuoropuhelu yhtyeen kohtalosta oli 2000-luvun lopun surullisimpia saippuaoopperoita. Kymmenen vuotta sitten asiat olivat vielä mallillaan.
Silloin miesten spekulointi New Orderin tiimoilta huipentui Steve Osbornen tuottamaan kitaravetoiseen Get Ready -albumiin ja julkaisua seuranneisiin kiertueisiin. Meikäläisellä oli ilo todistaa hienoa festivaalikeikkaa Roskildessa kesällä 2002, missä Get Ready -materiaalin lisäksi kohokohdiksi muodostuivat livenä ennenkuulemattomat Joy Division -coverit She's Lost Control ja - kyllä kyllä - iki-ihana Love Will Tear Us Apart.
New Order vietti 90-luvulla viisi vuotta (1993-1998) sapattia, minkä aikana yhtyeen jäsenet keskittyivät omiin sooloprojekteihinsa: rumpali Stephen Morris ja kosketinsoittaja-kitaristi Gillian Gilbert -aviopari The Other Twohon, Bernard Sumner Electroniciin ja Peter Hook Monacoon.
Vuonna 1998 yhtyeen manageri Rob Gretton sai viimein taivuteltua nelikon esiintymään Readingin festivaaleilla. Kohu Ian Curtisin Deborah-lesken elämäkerrasta oli nostanut Love Will Tear Us Apartin jo kolmatta kertaa Britannian singlelistan top 20:iin, ja Joy Divisionilta oli julkaistu useita hyvin menestyneitä kokoelmalevyjä.
New Order alkoi olla sujut menneisyytensä kanssa, ja esitti ensimmäistä kertaa myös Divisionin tuotantoa livenä. Paluu vanhan kitaravetoisemman materiaalin soittamiseen vaikutti myös uusien biisien tyyliin. Uuden levyn äänittäminen kuitenkin lykkääntyi manageri Grettonin kuollessa äkillisesti toukokuussa 1999.
The Other Two ja Electronic julkaisivat kumpikin vielä yhden albumin. London-levymerkki antoi The Other Twolle kenkää julkaisun aattona, ja kakkosalbumi hädintuskin ilmestyi kauppoihin kesäkuussa 1999. Se on kuulemma hyvätasoinen, ja julkaistiin uudestaan viime vuonna.
Electronicin huhtikuussa 1999 ilmestynyt kolmas albumi sai Britanniassa hyvän vastaanoton, mutta New Orderin paluu varjosti duon tulevaisuudensuunnitelmia. Sumnerin ja The Smithsin ex-kitaristi Johnny Marrin duo laitettiin jäihin määrättömäksi ajaksi - syyskuussa 2006 julkaistu best of -kokoelma ei enää menestynyt.
New Order äänitti ensimmäisen uuden kappaleensa Brutal vasta lokakuussa 1999. Se julkaistiin Trainspotting-ohjaaja Danny Boylen The Beach -leffan soundtrackillä helmikuussa 2000.
Myös Monaco julkaisi toisen, Polydor-yhtiön vuotta aikaisemmin hylkäämän, albuminsa Chrysalisin surullisenkuuluisalla Papillon-alamerkillä elokuussa 2000. Ilman kunnollista promootiota levy upposi totaalisesti; Hookin ja David Pottsin tiet erkanivat. Kun kaikki sooloprojektit olivat ajautuneet umpikujaan, aika manageri Grettonin muistolle omistetulle New Orderin paluulevylle alkoi olla kypsä.
Tasan kymmenen vuotta sitten julkaistu Crystal-single on mielestäni yksi New Orderin kaikkien aikojen parhaista singlebiiseistä. Se on paljon sanottu, sillä New Orderilla hyviä singlejä riittää. Biisissä on voimaa, mikä nostaa sen muun albumin yläpuolelle. Ajoittain kappaleeseen kyllästyy, ja silloin tekee mieli löytää albumilta vielä parempi biisi. Crystalin pariin kuitenkin palaa kerta toisensa jälkeen. Hienolla promovideolla esiintyy anonyymi The Killers -yhtye (sic).
New Order promotoi uuden levynsä julkaisua myös Jools Hollandin Later... with Jools Holland -showssa. Morris tuuraa vaimoaan koskettimissa ja kitarassa, ja Hookin bassosoolon ohella huomio kiinnittyy laulajatar Dawn Zeehen, jonka koukuttava taustalaulu lienee Crystal-biisissä SE ratkaiseva juttu. Single nousi brittilistan kahdeksanneksi, Suomessa peräti seitsemänneksi ja mm. Bedrockin ja Lee Coombsin remiksaamina versioina 12":sta sukeutui bändin neljäs USA:n dancelistan ykkönen.
Get Ready äänitettiin Morrisin ja Gilbertin maatilalla sijaitsevassa studiossa Derbyshiressä. Jo yhdessä Brutal-biisin kanssa äänitettiin myöhemmin albumin toisena singlenä marraskuussa 2001 julkaistu 60 Miles An Hour. Kappaleen rumpukomppikin oli alunperin identtinen Brutalin kanssa. Single kipusi nipin napin Britannian top 30:iin.
Kesäkuussa 2002 Finsbury Parkissa nauhoitettu 60 Miles An Hourin liveversio julkaistiin 511-nimisellä DVD:llä saman vuoden joulukuussa. Gilbert vetäytyi keikoilta voidakseen hoitaa lapsia kotona. Hänen tilalleen pestattiin vakituiseksi kitaristiksi Phil Cunningham.
Ennen Cunnighamia tarjolla oli muita tuuraajia. Smashing Pumpkins -yhtyeen hajoamisen jälkeen Billy Corganilla oli ylimääräistä vapaa-aikaa. Hook oli tavannut Corganin ensimmäistä kertaa, kun tämä oli ollut vasta 15-vuotias omasta bändistä ja rocktähteydestä haaveileva New Order-fani.
Corgan teki Starchildren-nimellä Isolation-biisin Joy Division -tribuuttilevylle vuonna 1995. Transmission -kappaletta Smashing Pumpkins soitti keikoillaan, ja Pumpkinsien myöhemmillä levyillä oli useita New Order -vaikutteisia kappaleita.
Sumner ja Hook diggailivat Corganin metallista lauluääntä ja päättivät tarjota Turn My Way -kappaletta miehen laulettavaksi. Corgan matkusti studiolle seuraavalla viikolla, ja oli mukana laulajakitaristina myös idoliensa heinäkuisella Liverpoolin keikalla. Yhteistyö oli menestys.
Corganin pestautuminen Gilbertin tilalle New Orderin vakituiseksi jäseneksi ei ollut kaukana. Corgan tarjoutui kitaristiksi myös Euroopan keikoille, mutta bändi oli jo aikaisemmin ehtinyt pyytää Primal Screamin Bobby Gillespietä Gilbertin paikkaajaksi.
Hitikkään aloituskolmikon jälkeen seuraa kolme albumiraitaa, joilla jännitettä nostetaan vähitellen kohti Gillespien fiittaamaa biisiä. Vicious Streak on miellyttävä välipala.
Primitive Notion on edellistä rokkaavampi ja kulkevampi biisi.
Vinyyliversion b-puolen avaa Slow Jam.
Kiitoksena Sumnerin fiittauksesta Xtmntr-albumin Shoot Speed/Kill Light -biisillä (2000) Primal Scream -vokalisti Gillespie ja -kitaristi Andrew Innes vierailevat Rock The Shack -biisillä. Floodin ja New Orderin kimpassa tuottama kappale on suoraviivaista rockia, ja New Orderin biisiksi lähes tunnistamaton.
Joulukuussa albumilta lohkaistiin vielä kolmas single Someone Like You. Biisi on sellaisenaankin Get Readyn tanssittavimpia kappaleita, mutta maksilta löytyi tukku remiksauksia mm. Futureshockilta.
Tarttuva, Sumnerin ja Dawn Zeen dueton ryydittämä Close Range löysi tiensä myös bändin livesettiin. Ensin kuitenkin albumiversio.
Vuoden 2002 Finsbury Parkin keikalla heitetty maukas keikkaversio löytyy edellisen keikkapätkän tapaan 511-DVD:ltä.
Get Ready menestyi mukavasti, vaikka saavutti Britannian tilastoissa "vain" kuudennen sijan. Hitaasti lämpiävässä Suomessa se on 11. listasijallaan korkeimmalle noussut New Order -albumi. USA:ssa se on albumilistan sijalla 41. bändin neljänneksi korkeimmalle kivunnut pitkäsoitto. Albumin päättää kaunis Run Wild.
Mehustellaan nyt vielä oikein kunnolla. Run Wild -biisiä soitettiin livenä ainakin New Yorkin Hammerstein Ballroomissa vuonna 2005.
Hyde Parkissa vuonna 2005 nauhoitettu Run Wild löytyy bonuksena lokakuussa 2006 tallennetulta Live In Glasgow -DVD:ltä.
Huhtikuussa 2002 sai ensi-iltansa Michael Winterbottomin 24 Hour Party People -leffa, mikä pani Manchesterin musiikkihistorian vuodet 1977-1997 pakettiin. New Order sai soundtrackiltä irtohitin Here To Stay. Menestyksekäs matka kohti joutsenlaulu Waiting For The Siren's Callia (2005) jatkui vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti