Suhteeni HIM-yhtyeeseen oli bändin suosion huippuvuosina kohteliaan etäinen. Alkuaikojen raskaampi soundi miellytti korvaani jopa siinä määrin, että hankin yhtyeen debyyttialbumin. Jatkossa Ville Hermanni Valon kiistämätön karisma ja yltiöromanttiset sanoitukset eivät onnistuneet täysin puhuttelemaan sisäistä goottityttöäni. Vuosituhannen vaihteen jälkeen näkemieni suoraan sanoen tylsien keikkojen perusteella otin bändiin välimatkaa.
Suomalaisten kansallisylpeyden vaiheet ovat yleisesti tiedossa. Valo ja basisti Mikko "Mige Amour" Paananen perustivat His Infernal Majesty -yhtyeen varhaisen version vuonna 1991 Oulunkylässä.
Poikien Kafferi-yhtyeeseen liittyi vuonna 1993 kitaristi Mikko "Linde" Lindström myöh. "Daniel Lioneye", joka tuli mukaan myös vuonna 1995 aktivoituun His Infernal Majestyyn. Näyttävä ex-Kyyria -rumpali Mika "Gas Lipstick" Karppinen liittyi bändiin alkuvuodesta 1999.
Vuonna 2004 HIM:n sopimus BMG:n kanssa päättyi. Levy-yhtiö lypsi vanhaa materiaalia kokoelmalevyllä ja julkaisemalla bändin toisen, kolmannen ja neljännen albumin rajoitettuina vinyylipainoksina. Puuduttavan ensikuuntelun jälkeen lähtien levyt ovat lojuneet hyllyssäni lähes koskemattomina, mutta nyt otan tarkasteluun elokuun lopussa 2001 ilmestyneen Deep Shadows and Brilliant Highlights -albumin.
Tyylikkään elektronakutuksen ja iskelmäkitaran maustama avausraita Salt In Our Wounds on albumin parasta antia. Biisi käynnistyy hiipien, mutta puhkeaa tarttuvaan kertosäkeeseen, ja Linden kitarasoolossakin on riittävästi ajatusta.
Menestysdebyytin jälkeen tulevaa kakkoslevyä sanotaan yleensä vaikeaksi toiseksi albumiksi. HIM joutui paineiden alaiseksi vasta tällä toisella kansainvälisellä julkaisullaan. Levyn tuottajana aloitti biisit demottanut suomalainen legenda T.T. Oksala, mutta BMG halusi tuottajanpallille kansainvälisesti tunnetumman, Aerosmithiä ja Iron Maidenia tuottaneen Kevin Shirleyn. Levyn kansikuvakin vaihdettiin. Totean jälkiviisaasti, että Valon retusoitu kuva myi muutaman levyn.
Kauhuelokuvan tunnaria muistuttava kosketinkilkatus käynnistää albumilta kolmanneksi singlelohkaisuksi vuoden 2002 puolella irroitetun videobiisin Heartache Every Moment. Takuuvarmaksi jatkohitiksi räätälöity biisi menestyi Suomessa erinomaisesti, ja single ylti Saksassakin top 20:een. Oksalan ja Shirleyn tuotanto noudattaa uskollisesti bändin alkuaikojen tyyliä.
Kosketinsoittajan vaihtaminen näyttäisi ulospäin sujuneen kivuttomasti. Yhtyeessä läpimurtovuosina soittanut Juska "Zoltan Pluto" Salminen erosi bändistä vuodenvaihteessa 2000/2001. Cowboyhattuinen Janne "Emerson Burton" Puurtinen Suburban Tribe -yhtyeestä teki Deep Shadowsilla HIM-debyyttinsä.
Albumin kolmas kappale Lose You Tonight lienee kevyesti efektoituine vokaaleineen tarkoitettu "rankaksi" Marilyn Manson -vaikutteiseksi biisiksi. Rummuissa on aavistus Oksalan läiskesoundista, mutta kitara ei potki. Sanoitus on silkkaa huttua.
Pari vuotta myöhemmin Rothenburg ob der Tauberissa Baijerissa kuvatulla videolla biisistä oli muotoutunut hittien väliin kaivattu vauhtipala. Valon hulvattoman huuruisesta laulusuorituksesta ja Linden kitarasoolosta huolimatta biisi oli keikallakin vain täytemateriaalia.
HIM:n suomalaisesta iskelmästä ja metallisävyillä kuorrutetusta 80-lukulaisesta goottipopista ammentava tyyli sai ovelasti love metaliksi nimettynä sekä Valon rappioromanttista imagoa ihailevien että rankemman metallin kuuntelijoiden hyväksynnän.
Deep Shadows and Brilliant Highlights maistuu kuitenkin välityöltä, sillä albumin tuotannosta puuttuu Kai "Hiili" Hiilesmaan usvainen rankkuus ja The Mission -tuottaja Tim Palmerin goottipop -sensibiliteetti.
Pateettinen In Joy And Sorrow onnistui silti sulattamaan muutaman goottitytön sydämen ainakin Suomessa ja Saksassa. Toisena singlelohkaisuna biisi saavutti Saksassa vakuuttavan 17. sijan. Kappaleella vieraili Apocalyptica-yhtyeen sellisti Eicca Toppinen. Promovideon ohjasi australialaissyntyinen John Hillcoat.
Albumin vinyyliversion a-puolen päättää sen ensimmäinen singlevalinta Pretending. Shirleyn tuottama biisi on oikeastaan aika outo singlevalinta. Biisi on tylsä ja videon ohjannut ex-10cc -legenda Kevin Godley on tuhlannut Valon kehuman miljoonan markan videobudjetin johonkin karusellihärpäkkeeseen, jossa yhtyeen kauniskasvoisia soittajia kiikutetaan edestakaisin.
Kriitikot olivat tietenkin väärässä. Pretending nousi Suomen singlelistan kärkeen ja Saksassa kymmenenneksi, mikä oli bändin siihen mennessä toiseksi paras noteeraus Join Me in Death -listaykkösen jälkeen. Liveversio on nauhoitettu kesäkuussa 2001 Rock Am Ring -festivaaleilla Nürburgringissa.
Pretending alkoi sanoilla "Love is a flame", ja Deep Shadows and Brilliant Highlights -vinyylin kääntöpuoli alkaa kappaleella Close To The Flame. Tämä ei varmasti ole sattumaa. Epätyypillisellä HIM-hissuttelulla ei lyhyttä ja maltillista sooloa lukuunottamatta kuulla lainkaan kitaraa. Taustalla laahaavat Burtonin koskettimillaan soittamat jousisämplet.
Älkää nukahtako. Vuotta myöhemmin Heartache Every Moment -kappaleen kanssa tuplasingleksi lohkaistu biisi kuulosti kotikaupunkini Caribia-hotellissa livenä tältä.
Mielenkiintoisesti starttaava Please Don't Let It Go on jälleen lyyrisesti hirveä ruikutus. Kappaleen kivasti kasvavaan sovitukseen on selvästi panostettu.
Ateenassa 2001 kuvattu liveversio on suoraviivaisempi goottipop. Keskinkertaisesta biisistä mehustellaan tässä kaikki mitä voidaan.
Kevyesti industriaalitaustainen Beautiful-balladi paisuu loppua kohti sellaiseksi siirapiksi, ettei sitä kestä kuuluisa Erkkikään.
Edellisen kappaleen jälleen vauhdikkaampi Don't Close Your Heart kuulostaa erinomaiselta. Se ei kuitenkaan ole HIM-asteikolla kuin keskinkertainen biisi.
Tähän asti koko Deep Shadows and Brilliant Highlightsin b-puoli on mennyt tavalla tai toisella metsään. Puoliskon päättävä Love You Like I Do on kuitenkin täysin toista maata. Biisistä puuttuvat kaikki aiemmalle albumille tyypilliset hitinkalasteluainekset. Mikäli koko levy olisi kuulostanut tältä, albumin nimeksi "vakavasti harkittu" Ozzymandias Dargunum olisi ollut oikeutettu.
Valon laulu ja koko bändin soittokin kulkee alavireessä. Pirulliset erikoisefektit pistävät päät pyörälle. Kellot soivat ja vapaamuurarit pitävät saatanallista messuaan kirkon kellarissa. Tämä on joko hyvää huonoa huumoria, tai sitten tämä ei ole huumoria lainkaan. Suosittelen biisiä joka tapauksessa lämpimästi.
Deep Shadows and Brilliant Highlights ei ollut bändin toivottu läpimurtoalbumi Britanniassa, mutta Suomessa ja Itävallassa levy nousi listaykköseksi. Saksassa ja Sveitsissä irtosi kakkossija. USA:ssa albumi nousi sijalle 190. Tällä hetkellä HIM valmistelee todennäköisesti vuonna 2012 ilmestyvää kahdeksatta albumiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti